keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Ohjeita sille, jonka on tarkoitus puhua mikrofoniin


1) Asento: kapulamikrofonia pidetään noin 90 asteen kulmassa kohtisuoraan suun edessä. Ei missään nimessä pystyssä rinnan päällä (ns. rehtoriote) eikä suun alapuolella tai sivussa.

2) Etäisyys: mikrofoniin puhutaan tosi läheltä. Siihen ei tarvitse koskea huulilla, mutta etäisyyden tulee olla vain joitakin senttejä. Kymmenen senttiä on jo liikaa.

3) Äänenvoimakkuus: mikrofoniin puhutaan normaalilla äänenvoimakkuudella eli ihan tavallisesti. Siihen ei ole tarkoitus kuiskata tai hönkäillä eikä myöskään kailottaa.

4) Käden ote: Purista mikrofonia koko kämmenelläsi ja pidä huolta, ettet koske grilliin eli siihen pyöreään pallonmuotoiseen ristikkoon. Siitä ei kuulu pitää kiinni.

Ja vielä: älä ikinä KOPUTA mikrofonia tai PUHALLA siihen. Kiitos.

Nimim. tilaisuuksissa opittua


PS. Jos ärsyttää saada ohjeita ja neuvoja ilman selityksiä, niin tässä selitykset:

1) Olet ehkä kuullut mikrofonin suuntakuviosta - no, sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Suuntakuvio määrittelee mistä päin tulevan äänen mikrofoni sieppaa, mutta tuli se mistä hyvänsä, sen on tultava mikrofonia kohti. Valtaosa puheesi ääniaalloista lähtee suustasi eteenpäin, eli on tärkeää pitää mikrofonia suun edessä.

Mitä vähemmän suuntaat puhettasi mikrofoniin, sitä kovemmalle joutuu ääniteknikko sitä nostamaan, jotta puheesi saataisiin kuuluville, ja kierron (se inhottava ääni) riski kasvaa. Eli toisin päin: mitä kovemman äänen päästät itse kohti mikrofonia, sitä vähemmän sen ääntä tarvitsee voimistaa, ja myös yleinen soundi (äänenlaatu) on parempi.

2) Etäisyys liittyy samaan asiaan: äänenlaatuun ja äänenvahvistuksen määrään. Kuulet itse eron helposti. Aloita vaikka pitämällä mikrofonia viiden senttimetrin päässä suustasi. Vedä sitä puhuessasi hitaasti kauemmas, ja huomaat kuinka ääni paitsi vaimenee, muuttuu myös ohuemman ja epäselvemmän kuuloiseksi. Tuo sen jälkeen koko ajan puhuen mikrofoni ihan lähelle suuta, ja huomaan äänen olevan voimakkaampi ja täyteläisempi. Hyvin pieni matka aiheuttaa jo suuren eron.

Joskus läheltä puhuttaessa mikrofoni saa kovat äänteet (yleensä p ja k) paukkumaan. Tätä voi ääniteknikko lieventää hiukan vähentämällä tiettyjä matalia taajuuksia, mutta voit myös itse yrittää puhua hiukan pehmeämmin ja pari senttiä kauempaa. Kuitenkin pitää muistaa, että kauempaa puhuminen huonontaa ja vaientaa aina soundia, ja kuten ylempänä kirjoitin, kymmenen senttiä on liikaa. Silloin täytyy mikrofonia vahvistaa niin paljon, että se nappaa jo turhaan huoneen kaikua tai muita sivuääniä ja tekee näin puheesta epäselvää, ja kierron määrä kasvaa taas.

3) Puhu tavallisella äänelläsi. Jos puhut tavallista hiljempaa, koittaa ääniteknikko nostaa voimakkuutta turhan paljon, ja sitten yhtäkkinen kovempi sana saa ihmisten korvat soimaan. Kaikenlaisessa juontamisessa ja selostamisessa puhujan reippaus ja innokkuus vaikuttavat myös siihen, miten viesti otetaan vastaan. Lisäksi reipas puhe on ääniteknikolle helpompaa voimistaa kaikkien kuuluville. Älä kuitenkaan huuda, se on tarpeetonta. Äänenvahvistuksen tehtävä on nimenomaan vahvistaa ääni riittävän kovaksi.

4) Jotkut poppilaulajat pitävät kiinni mikrofonin grillistä. Musiikkivideoilla. Niin ei ole tapana tehdä oikeassa livetilanteessa ellei haluta laulusoundiin kapeaa, puhelinmaista (ja äärimmäisen helposti kiertävää) efektiä. Peittämällä osan mikrofonin grillistä tulet peittäneeksi ison osan puheeseen kuuluvista taajuuksista, ja samalla kämmenen ja mikrofonin ääntä sieppaavan kalvon väliin muodostuu oma pieni tilansa, jossa korkeat taajuudet kihisevät. Tätäkin on helppo kokeilla. Ota vaan reippaasti grillistä kiinni ja kuuntele, kuinka hirveältä ääni kuulostaa. Tämän kokeen jälkeen et varmasti enää koskaan tartu siihen.

Ja vielä: puhaltaminen kuulostaa ärsyttävältä ja saattaa vaurioittaa mikrofonia. Koputtaminen kuulostaa ärsyttävältä ja saattaa vaurioittaa mikrofonia.

Eipä kestä

Seuraavan päivän lisäys: kommentit ja tarkennukset Facebook-kavereilta

-Ohjeistus on tarkoitettu dynaamiseen mikkiin ja livetilanteeseen yleisön edessä. Tv-produktioissa voidaan käyttää sellaisia konkkamikkejä, jota ei tarvitse tuoda ihan naaman eteen. Ja tehdä hiljaisessa tilassa. Jotta naama näkyy kokonaan.

-Pitäiskö tähän lisätä poikkeus niiden oikeiden puhemikrofonien kohdalle jotka seisovat omilla jaloillaan ja on tarkoituksella puhujan päätä alempana ja joihin on säädetty herkkyys sen mukaan että puhuja on 20-30 cm päässä mikistä? Sellaisen mikin ääreen köyristyminen näyttää hassulta ja kuulostaa pahalta.

-Lisään vielä: puhukaa mikrofoniin! Käyttäkää sitä! "Mun ääni on niin kantava etten tarvitse mikrofonia" tai " mä oon tottunut huutamaan heh heh" -tyyppiset kommentit on ärsyttäviä, sillä ei se ääni kuitenkaan kuulu ja aina on joukossa huonokuuloisia.

-Lisää vielä pari asiaa, kuten älä anna ablodeja pidellessäsi mikrofonia kädessäsi ja älä kysy siihen mikrofoniin "onko tämä päällä", antaa äärimmäisen dorkat kuvan puhujasta.


En ehdi

nyt kirjoittaa blogia koska mulla on uusia syntikoita ja uudet kielet kitarassa ja uusia ideoita uusiin biiseihin ja on kevät ja muutama keikkakin tehtävänä. Tää internet ei nyt pysy perässä, heippa. (Huutelen kyllä FB:ssa kun keikat sun muuta.)

Not fishing but writing music. See you later!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Offline ja harmonia

Pidin viime yönä keikkamatkalla hartaan esitelmän aiheesta moderni viestintäteknologia ja modernin ihmisen stressi sekä keskittymiskyky. Yhdistin helposti aitantuoksuisen 70-luvun sarjakuvan, Led Zeppelinin ja Abban (lp-levyltä kuunneltuna), kirjat ja kävelyretket, yksinään pärisevän lankapuhelimen ja autuaan tietämättömyyden siitä, mitä ameriikan presidenttiehdokas on juuri minuutti sitten möläyttänyt, rauhallisen mietiskelyn (Konsta Pylkkänen!), perheen sekä kaveripiirin yhteiset aikapaikkaiset kokemukset, radion taian ja luonnon kauneuden, narisevat puuportaat, räsymaton ja vanhan seinäpahvin mielikuvaan onnellisesta ja harmonisesta olemisesta, jota jaksotti korkeintaan Jaffa-pullon sihahdus Uuno-elokuvan mainoskatkolla. 

Kun ei ollut koko ajan töissätavoitettavissatietoinenjayhteydessä. 

Esitin, että pysyäkseen onnellisena (tai edes järjissään), ihmisen tulisi viettää aika ajoin päivä 70-luvulla. Tai 80-luvulla. Tai ainakin offlinessa.

Ja minä sentään rakastan nettiä ja langatonta viestintää - Google & Apple edustavat kaikkea mistä lapsena vain haaveilin, ja nyt ne on tässä! 

Kuitenkin. Välillä pitää buutata koneet ja välillä antaa mielen levätä, eli nyt aion toimia 1,5 vuorokautta esitelmäni mukaisesti. Suosittelen muillekin. Heippa ja viestitään taas maanantaina!

Ps. Sitä radion taikaa olisi tarjolla huomenna sunnuntaina Radio Helsingissä klo 9-12, teemana italialainen pop ja rock.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

A starting point

A rock dude decided to finally learn a classical piece on piano. This is the result of practice day #1.


video

perjantai 5. helmikuuta 2016

A year in music & running around...

Every day I keep adding songs to the Spotify list, always something that I've been listening to or somehow encountered during that day. It's mostly just for my own fun, but go ahead and listen if you feel like jumping into my earphones for awhile. :) January was work, rush, hurry and pre-production. Now it's February - should be FAWM, but for me it's work, rush, recordings, production, power ballads ...and perhaps something ready by the end of the month. We'll see. Enjoy life when you're busy, I do!

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

2016 - A year in music 9-13/366

Another five days of great music from here & there.

9/366 
I was looking for a song and ended up browsing through the Toto albums.
I had to sit by the piano and play along. I’ve always loved this feeling in this song,

and specially the chord progression. 




10/366
What is Finnish pop and rock now? This is one example. It's summer, it's love, it's melody and feeling. It's knowing where you come from and how to stand on the shoulders of giants. I've always admired this young man!


11/366
What a terrible piece of news in the morning. David Bowie has died. Ziggy is gone. The stars look very different today. This is his goodbye to us. R.I.P. true genius and superstar.


12/366
I love italian music, almost everything. This is something I would love to be able to write - in any language.


13/366
Another example of pop music in Finland. There is nothing to worry when we have talented young people like singer-songwriter Sanni and her producer Hank Solo.

perjantai 8. tammikuuta 2016

2016 - A year in music 6-8/366

I was watching a Finnish music show from the 70's. The Finnish broadcasting company YLE holds a magnificient archive where you can escape years back - like this time I went into December 1976. The show Iltatähti was about the music year, and among it's songs there was this: a track from the solo album of guitarist Nono Söderberg. Guys, this was (almost) popmusic in the 70's! I love it.
 

 I always love a good melody and in pop music melody (and feeling) are essential. I think this is a good example of today's popmusic. It's stuck in my head. It means it's good.
 

 I couldn't sleep last night so I took my iPad and read the first chapter of Paul Stanley's Face the Music. It is an honest book about a guy who has lived the American dream - from rags to richez, from being the one-ear-monster with no friends to the Starchild everyone admires. I've always loved Paul Stanley because of his positivity towards things, people, life. He's the original good guy, the hero the world needs. Somehow this song was the first on my mind when I woke up.