Luca Gargano

Vuodenvaihteessa lupailtiin taas kaikenlaista. Kalenterivuosi nähdään kokonaisena yksikkönä, tarkasteltavana tilikautena, jota voi verrata edellisiin. Seuraavasta tehtäisiin parempi. Moni haluaa rempata omia elintapojaan. Suomalaiset käsittelevät julkisesti paljon kollektiivista alkoholismiaan:"Sata päivää juomatta"-kampanjalla haetaan vertaistukea, ja koko alkoholin ympärillä pyörivä diskurssi on kuin jättimäinen AA-kerhon kokoontuminen. Toiset jättävät sokerin tai punaisen lihan tai kahvin tai muun himottavan paheen, joka on koukuttavuudellaan tehnyt elämästä yhtä tuskaa. Tavallaan ymmärrän, koska itsellä tupakointia piti lopetella vähitellen vuoden ajan (vaikka nyt lähes kaksi vuotta myöhemmin koko savustaminen tuntuu käsittämättömältä), mutta onko nämä kaikki siis vuositason projekteja? Eikö sitä sokeria voi vähentää tällä viikolla? Tai jos se lihansyönti tuntuu pahalta, eikö sen voi jättää heti tänään? Pitääkö sitäkin lopetella koko vuoden ajan? Yksi lupasi jättää Facebo...

Vuosi vaihtuu, ja tätä päättyvää pitää oikein ihmetellä siitä, miten moneen hienoon juttuun pääsi mukaan ja miten niitä röitä oli yhtäkkiä enemmän kuin yksi ahkerakin heppu ehtii ja jaksaa.  Ajatella, että tasan vuosi sitten kalenterissa oli hurjasti tyhjää, eikä pankkitilikään siltä näyttänyt, että olisi voinut hankinnoista haaveilla. Kävi vaan niin, että muutama aiemmin vesille heitetty verkko sekä pari onnekasta sattumaa toivat eteen mielekkäitä pestejä, hienoja hommia ja kaikenlaista säätöä, upeita tyyppejä ja makeita projekteja, välillä tietty kiristelyä, hikeä ja sahanpuruja, mutta aina selkeitä maaleja, joihin tähdätä. Ja tuuria, sitä on ollut. Monella on ollut huonoa sellaista, tänä vuonna minulla oli hyvää. Vaan nyt on entisen joojoo-miehen pakko sanoa ei moneen suuntaan. Joku kysyi pikkujouluissa mitä kaikkea puuhaan, ja huomasin kysyjän pitkästyvän ennen vastauksen puoltaväliä. Viimeistään silloin tajusin, ettei tässä ole mitään järkeä. Olla koko ajan kesken ja väsynyt e...

Yhtä aikaa? Miten tuosta kohdasta voi vuotaa vettä? Se on kyllä "paikoillenne, valmiit, hep!" "Pi-hoo"? Ei mulla muuta tällä kertaa. Utelias Pupu Tupuna (Pirkko Koskimies & Maija Lindgren, Artko 1978) Maisan hellepäivä (Lucy Cousins, alkup. Maisys Pool, suom. Anneli Heimonen, WSOY 2004) Muumin ja pikku Myyn piiloleikki (alkup. Moomin's lift-the-flap Hide and Seek, suom. Airi Kirkkala, WSOY 2010)

la 4.10. klo 20.40 Varaventtiili on pakko saada. Sressi nostaa päätään niin, että alan huolestua. En oikeastaan kaipaa lepoa, vaan aikaa. Aikaa tehdä omia juttuja. Ajatella. Kehitellä. Luoda ja toteuttaa. Niitä juttuja, jotka pitää tasapainossa. En voi olla tekemättä mutten myöskään toimi robottina. Oli aika kun ei ollut mitään: ei työtä, ei perhettä, ei inspiraatiota eikä oikein harratuksiakaan. Oli vain tuhlattavaa aikaa. Nyt kaikki on päinvastoin. On töitä, paljon töitä. On perhettä ja sekin lisääntyy. On myös harrastuksia, jopa niin että priorisoida täytyy: aion harrastaa näitä omia juttuja - luomista, ajattelemista, lukemista ja kirjoittamista. Enkä totta vie aio enää ikinä käyttää vapaata lauantai-iltaa teostoraporttien kirjoittamiseen! su 5.10. klo 10.52 Järjestelen läppärin työpöytää ja koitan priorisoida työtehtäviä ja ajatuksia. Oikeastaan tässä on vain kolme tärkeää asiaa, joiden ulkopuolelle pitää rajata kaikki muu pois. Tärkeät asiat ovat 1) perhe ja aika perheen kanssa,...

Sisäinen zen antoi seuraavat ohjeet, joita aion noudattaa loppuvuoden: 1.) Ei minkäänlaista töihin liittyvää kommunikaatiota sunnuntaisin. Vaikka Linnunradan kohtalo olisi nyt minusta kiinni, palaan asiaan maanantaiaamupäivästä. Tai heti kun ehdin. 2.) Eiköhän nää itkut somessa ole nyt nähty. Juu juu, ei myy keikat, levyt eikä lehdet, ja ne ohjelmatkin mitä tv:ssä näytetään on vääriä tai ainakin niissä soittaa väärät bändit. Elokuvat on huonoja eikä kellojakaan käännetä koskaan oikeaan suuntaan. Elämä on niin kovaa. Unfollow, uninterest. Muistakaa kaasulyhtyjen sytyttäjät. 3.) Jätän tämänkin päivityksen postaamatta Facebookiin.

Uusi kevät, uusi Koskelaisen sinkku, olkaa hyvä. Esiintyjät: Meri Lindblad, Emma Rahiala, Vilma Kangasmaa, Ida Koskelainen, Inka Perokorpi ja Viivi Karppinen. Ohjaus, kuvaus ja editointi: Jesse Hiltunen ja Sami Suppola. Superkiitokset: kaikki osalliset sekä Zentra! (c) Samettituotanto & Music Kickup (2014)

Uutta Koskelaista ilmestyy nyt. Jo tätä odotettiinkin. Antakaas kun vielä hiukan viilaan tuota videokanavaa ja muistan jopa lähettää itse biisin digijulkaisijalle. Ehkäpä jo ihan kohta eli heti pian. Joku saattaa yllättyä. Joku toinen ei lainkaan.