Luca Gargano

Bloomfield kirjoitti 1930-luvulla kieliopin, josta koetti derivoida semantiikan kokonaan pois. Hänen mielestään merkitysten tutkiminen oli turhaa ja kaiken lisäksi ihmisälyn saavuttamattomissa. Tänään pidin Bloomfieldin Languagesta esitelmän, jonka merkitys jäi itselleni hiukan epäselväksi. Tarkoitus oli kai osoittaa innokkaan mutta kovin intuitiivisesti tehdyn työn heikkouksia tieteellisessä mielessä. Ainakin moni hymyili luokassa. Typerä e-music-mainoskampanja halusi lahjoittaa minulle 100 uutta biisiä. Kiitosta vaan. Latasin kaikki puuttuvat Opethit, Dillinger Escape Plania,Puccinia, Vivaldia ja Beethovenia. Sen sijaan Hevikaratessa on tänään ensi kertaa karsittu lista. Sokeripotaska siivottiin pois. Pari erinomaisen mukavaa laulettavaa biisiä lähti samalla, mutta aina ei voi.. ..edes Hevikaratessa. Huomenna teen (toivottavasti) viimeisen pakkopullalta maistuvan tenttini, fonologian ja morfologian jatkokurssin. Täytän myös vuosia. Saatan juoda oluen. My words fly up, my thougths rem...

Krista Ojutkangas on kirjoittanut Virittäjään artikkelin viittauskehyksistä ja tarkastelunäkökulmasta. Hän tutkii, millaisissa viittauskehyksissä frontaalisen ja vertikaalisen akselin paikkaa ilmaisevat grammit suomen kielessä esiintyvät. Kyse on taas ulkoisen tilanteen kuvaamisesta. Jos haluaisin osata kuvata sisäistä tilannetta, olisi kai pitänyt valita filosofia. Tai teologia. Fundamentalismi nostaa päätään... mikähän ryhmittymä kelpuuttaisi minut mukaan? Voisin mennä metsään huutelemaan Ukkoa. Tai soittelemaan ovikelloja: "Hei, oisko teillä aikaa, mä haluaisin kertoa Kalevalasta." Mutta kadulle en mene huutamaan ja ampumaan ilmaan vaikka mikä olisi! Vielä pari päivää.

...versiota oli kunnossa, yksi puuttui. Kiitos ja kuittaus, klo 4:18

Sain 240 kappaleen masterit kuunneltavaksi. Huomiseksi. Kello on nyt 1:39. Mutta juhlaahan tämä vain on!

Kantin kategorista imperatiivia on sovellettu tällä viikolla seuraavalla tavalla: 'Toimi ainoastaan sellaisten maksiimien mukaan, joita voit itseltäsi odottaa.' Olen luopiomaisesti skipannut pari luentoa työasioiden takia - kuten veljelläni on tapana todeta - rakkaudesta rahaan. No, onneksi yliopistolla ei käytetä kellokorttia eikä tenttisuorituksenikaan kärsine paljoa. Kunhan tämä ei toistu ensi viikolla. Priorisointi - tuo kuolevaisen pakko.

Edellistä viestiä kirjoittaessani viime lauantain postaus katosi bittiavaruuteen. Miten se on mahdollista? Kävikö joku poistamassa sen? Onko jollain todella pokkaa käydä kysymättä deletoimassa viesti, jossa ei ollut mitään laitonta tai herjaavaa. Olkoon palvelin kenen hyvänsä, jos tällainen palvelu luodaan, sen pitää toimia. Lauantainen viestini käsitteli vasenta ja oikeaa, niiden poliittista ja deiktistä yhteyttä, lapsuuden muistelua ja ihmettelyä siitä, kuinka akateemisesti koulutettu ihminen voi pillastua pilakuvista niin, että juoksee pihalle huutamaan ja ampumaan ilmaan. Toivon hartaasti, että viestin poisti jokin data-avaruuden musta aukko tai jopa minun oma sähläykseni. Mikäli selviää, että viestini sensuroitiin koska viittasin maailman tämän hetken ykkösaiheeseen uutisissa ja politiikassa, nostan aiheesta hirveän melun. Saapahan taas kirjoittaa lehteen jostakin. Tästedes kopioin kaikki viestit myös omalle koneelleni. Jos tämä toistuu, vaihdetaan taas blogia.

Latasin ihmeellisestä verkosta uusia pelejä C64-emulaattoriini. Latasin myös Super Nintendo -emulaattorin ja pelejä. Speak&Spell-emulaattorin ohella omistan useita Nintendon Game&Watch-emulaattoreita. Niitä sellaisia elektroniikkapelejä, joita 80-luvulla pelailtiin koulussa välitunneilla. Colecovision-emulaattorilla puolestaan voi pelata niitä pelejä, joita oli kolikkoautomaateissa Ruotsin-laivoilla. Pisteeksi i:n päälle hankin Mattel Intellivision -emulaattorin ja kaikki (!) siihen ikinä tehdyt 198 peliä. Keskellä pahinta stressiä hetki emuloidussa lapsuudessa antaa taas hyvän boren päälle. Lisäksi ostin (verensokeria varten vai nostalgiasyistä?) Mars-patukan. Niitä söin viimeksi lapsena. Se ei ollut emuloitu, vaan maistui aivan samalta kuin 80-luvulla. Erona 80-lukuun on se, että nyt en ole lapsi, vaan aikuinen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pelaan juuri siloin kun huvittaa ja niin paljon kuin huvittaa, ja syön omalla rahalla ostamaani suklaatakin vaikka kilotolkulla ...