Luca Gargano

Lo so che non ho scritto niente per giorni, ma se non c'è niente da dire... ...e poi non penso che nessuno lo aspetti neanche! Quante volte si puo ricominciare? Ho sete. E mi manca l'estate sul mare. Mi manca troppo. Tutto ciò che contiene. L'unica cosa che amo. Lavoro di merda!

Tulkoon vedenpaisumus, minulla on arkki. Huhtikuun baarilakko saa puolestani jatkua vaikka toukokuunkin ajan, sillä nyt olen vasta päässyt kaiken alkuun. Mikä määrä luettavaa, kuunneltavaa, katseltavaa, ajateltavaa, luotavaa, kirjoitettavaa, soitettavaa ja laulettavaa! Olen innoissani. Kun nyt vain muistaisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Olisiko 33-vuotiaana aika alkaa taas pukeutua? Luopuako casual-rock-välinpitämättömyydestä, bändi-t-paidoista ja virttyneistä villapaidoista? Italia näyttää selviävän. Viiden vuoden hulluus näyttäisi päättyvän keskusta-vasemmiston voittaessa vaalit. Huvittavaa, että sanassa keskusta on jonkinlainen positiivinen arvolataus. No, se merkitsee käsittääkseni siellä hiukan eri asiaa kuin täällä. Kiitos Silvio, voitte poistua!

"Renessanssi. Suurten vastakohtien aika. Palatseissa vietettiin estottomia juhlia. Naisia vieteltiin ja ryöstettiin, poliittisia vastustajia vainottiin." Mutta kuinka palatseissa selvittiin krapulasta ja morkkiksesta? Ja olisnko mieluummin herttua vai hovinarri? Tässä pohdittavaa yhdelle iltapäivälle.

Kannattaa yrittää. Pienellä provosoinnilla ihmisistä voi saada irti jotakin arvokasta. Tai silkkaa idiotismia. Messulauta-aika on hedelmällistä provosoinnille. Miksi olla tylsä myötäilijä, kun voi kaataa bensaa liekkeihin? Veljet ja siskot, olkaa oikeasti jotain mieltä ja korostakaa sitä sitten keskustelussa liiallisuuksiin asti! Vain tällä tavalla vältämme tylsyyden, tyhjänpuhumisen ja anekdoottien kertaamisen. Seuraavan kerran, kun joku istahtaa baarissa seuraani ja alkaa kertoa siitä, mitä söi aamiaiseksi tai kuinka viimeksi istui baarissa, kaadan täyden tuopin hänen päähänsä. Kysymättä, varoittamatta.