Luca Gargano

Kuinka hedonisti kesytetään? Kehutaan sen omaa päättäväisyyttä. Mikä siinä saattaa olla hintana? Se uskoo kehut eikä enää tarvitse muiden apua. Haha. Miksi muuten kukaan käyttäisi nikotiinivalmistetta? Eikö tupakoinnin lopettamisessa ole nimenomaan tarkoitus päästä eroon nikotiiniriippuvuudesta? Koko tupakointi käväisee mielessä ehkä kerran tunnissa. Muu aika sujuu mielekkäämpien aiheiden parissa.

Olen kiitollinen hänelle, joka osasi kanavoida voimavarani oikeaan toimintaan. Ja yhdellä ainoalla sanalla! Itsepäisyys. Itsepäisyys. Olen maistellut sanaa kohta viikon. Siinä on itse. Ego. Oman tajunnan keskipiste. Siinä on pää. Capo. Päättäväisyys. Toki sanaan liittyy assosiaatioita jääräpäisyyteen tai piittaamattomuuteen, mutta ovatko ne väistämättä negatiivisia arvoja? Onko solidaarisuutemme vienyt meidät niin pitkälle ettemme huomaa enää arvostaa itseämme ja omia tarpeitamme tai ajatuksiamme? Onko itse aina väärässä ja toissijainen? Onko omien ajatustensa kuunteleminen väistämättä välinpitämätöntä hedonismia? Olen tullut siihen tulokseen että itsepäisyys on vain ja ainoastaan hyve. Historia kunnioittaa niitä, jotka pitivät pintansa. Niitä, jotka uskoivat asiaansa. Niitä, joita eivät maailman tuulet heiluttaneet. Kiitos siis ystäväni tästä. Itsepäisyyttäni muutan maailmaa. Toteutumattomat projektit, ryhdistäytyminen siinä ja tässä ja tuossa, kaikki mihin olen uskonut olevani liian ...

Tiedän, että usea samanaikainen muutos voi olla pahasta, mutta otetaan riski. Koska olen itsepäinen. Kuitti kertoo, että olen syönyt aamuyöllä roskaruokaa. En muista syömisestä mitään, joten minun on vaikea arvioida vastasiko sapuskan laatu hintaansa. Miksi? Mikä on se riivattu voima, joka pitää baarissa tappiin saakka ja koko ajan uusi lasi kädessä? Oliko meillä hauskaa? Oli kuulemma. Alustin klo 21 jälkeistä ulkonaliikkuumiskieltoa jo hetki sitten, mutta nyt se astuu voimaan. Ainoa poikkeus on työ. Ainoa. Miten tämä selitetään sitten kaikille niille ystäville, joita näkee harvoin tai joilla on ikävä tai jotka muuten vaan haluavat turista tuopin ääressä tai joilla on tärkeää kerrottavaa tai synttärit tai valmistujaiset tai vaikka vittu silmätulehdus? Helposti:"En valitettavasti tule. Ainoa ravintola jossa käyn on ruokaravintola ja sellaisiinkin menen päiväsaikaan." Ai niin, nythän on vielä oivallinen lisäsyy, jos sellaista tarvitsee:"Olen lopettanut tupakoinnin, välttel...

Hermostuttaako? Ehkä ihan vähän. Mutta niinhän silloinkin toisinaan, kun tupakoi. Tekeekö mieli sauhutella? Ei. Ei lainkaan. Ihmeellistä. Eilen oli laulukeikka ja kaljanjuominkia. Ehkä juuri sillä sekunnilla kun tuli alas lavalta, olisi voinut sytyttää tupakin. Mutta enpä sytyttänyt. Kun on kerran päätetty. Ystäväni loi minuun vielä lisää itseluottamusta, kun kysyin, uskooko hän että onnistun tässä. "Sä oot niin itsepäinen." Se voi siis joskus olla ihan hyväkin asia.

Humalluin nopeasti ja liikaa. En muista kotiin tulemisesta mitään. Tupakka ei kuitenkaan maistu suussa tai haise sormissa. Taisin onnistua. Olo on epästabiili.

Muutama tunti edellisen merkinnän jälkeen. Hiukan hermostuttaa. Olen lähinnä soittanut kitaraa ja keskittynyt hengittelemään. Moni asiaa haisee jo tavallista voimakkaammin. Ja sieraimissa tuoksuu veri. Hiukan särkee takaraivosta. Vatsa ei vielä ole sekaisin. Syljeneritys on todella voimakasta. Aion juoda olutta illalla. Se on parempi tehdä heti eikä vasta viikonloppuna jolloin voi keksiä tekosyitä. Ja nyt eivät tekosyyt auta. En nimittäin lakkoile itselleni vaan kertoakseni muille mitä tapahtuu, päivä päivältä.

Nyt se alkoi. Tupakkalakko. Miksi en puhu lopettamisesta? En halua erota rakkaasta ystävästäni. Rakas ystäväni on kuitenkin 16-vuotisen suhteemme aikana käynyt röyhkeästi keuhkoilleni ja äänihuulilleni. Nyt haluan kokeilla, miltä tuntuu laulaminen ja hengittäminen ilman tupakointia. Mikäli koko joulukuu on yhtä helvettiä, aloitan tupakoinnin taas 1. tammikuuta. Saattaa tulla kiukkuisia blogimerkintöjä lähitulevaisuudessa...

Kun soittaa Ipodilla vanhan heavyrockyhtyeen nimikkokappaleen samannimiseltä levyltä, on näytöllä maaginen ja synkkä kuusisanainen teos: Black Sabbath Black Sabbath Black Sabbath

"For sale: baby shoes, never worn." Tämä on Hemingwayn kuuden sanan mittainen novelli. Oliko Hemingway visionääri? Tajusiko hän, ettei tulevaisuuden ihminen välttämättä ehdi tai osaa keskittyä kirjaan, jossa on useampia sivuja? Wired-lehti pyysi tunnettuja kauhu-, scifi, ja fantasia-kirjailijoita kirjoittamaan oman kuuden sanan tarinansa. Tuloksia voi lukea tällä sivulla: http://wired.com/wired/archive/14.11/sixwords.html Minkälainen olisi Okapirun kuuden sanan novelli torstaina 16. marraskuuta 2006? "Vielä kun jaksaisit oppia ripustamaan pyykit!"

En hukannut sitä. Tiedän täsmälleen missä se on. Lukkojen takana treenikämpällä Atomitiellä Valimossa. Saan sen takaisin kenties vasta huomenna keskiviikkona, mutten oikeastaan tiedä kaipaanko sitä enää. Sunnuntai-iltana olin hetken huolissani, eilen hankin pari numeroa ja sovin tapaamisen täsmälliseen aikaan. Onnistuin, perinteisellä lankapuhelimella. Mikä rauha ja seesteisyys ilman piipityskonetta! Mikä vapaus ja itsenäisyys kun ei ole saavutettavissa! Mikä itsenäisyys ja jumalainen omapäätösvalta kun ei ole tavoitettavissa! Onkohan joku lähettänyt tärkeän viestin? Olikohan viesti kiireinen? Mitähän olen menettänyt lopullisesti? Ainakin olen taas oppinut jotain: Tästedes vietetään puhelittomia hetkiä, tunteja, iltoja, kenties päiviä tai viikonloppuja! Hitto, miten hienoa!

Eniten Suomea ja Italiaa yhdistää kenties yllättäenkin musiikki. Molemmissa maissa oli 1970-luvulla vahva progebuumi, ja samalla kun nykypäivän diggarit vaalivat alkuperäisiä Love-vinyyleitään ja latailevat puhelimiensa soittoääniksi Pressaa ja Wiguja, Premiata Forneria Marconin, Le Ormen ja muiden italopartojen uudelleenjulkaisut tekevät kauppaa verkossa sekä erikoismyymälöiden tiskeillä. Niin, ja syödäänhän täälläkin pizzaa. Tosin meikäläisittäin siinä on ananasta. "Ananasta! Yhtä hyvin voisitte laittaa pizzaanne banaania!"

Odi et amo. Quare id faciam, fortasse requiris. Nescio, sed fieri sentio et excrucior. (Caius Valerius Catullus, 87 a.C. - 54 a.C.)