Ostin pomelon. Hedelmä ei ole vain hedelmä. Sillä on väri, koko, muoto, maku ja tyypillinen kasvualue. Se on tuotu läheltä tai kaukaa, ja se kertoo aina oman versionsa luonnon mielikuvituksellisuudesta, kauneuden tajusta ja erilaisista keinoista jatkaa elämää, siirtää geenejä eteen päin. Hyvässä kaupassa voi hevitiskillä matkustaa maailman ääriin ja viettää reilunkin tovin eksoottisessa seurassa. Ogen-meloni jököttää aprikoosin vieressä ja kuuntelee kuinka papaija, kumkvatti ja mango kinaavat. Ylpeänä myhäilee tähtimäinen karambola, passion ja persikka luottavat lempeään väritykseensä. Guavan vieressä on punaisia banaaneja sekä rambutaneja, viereistä hyllyä asuttavat ugli, tamarillo, salaki ja pomeranssi. Luumujen vierestä löydän kalebassit ja kiwanot, mutta kuka tuo suuri pallo on? Pomelo katselee kummissaan, se on riittävän iso näyttääkseen kömpelöltä nektariinin ja maracuyan vieressä, muttei kuitenkaan vedä vertoja melonille. Limetti ja kaki ovat jotenkin niin ollakseen. Omenoita ja...