Luca Gargano

Kohuohjelma! Ne käyttivät sitä sanaa. Myöskin tosi-tv .

Kohuohjelma! Ne käyttivät sitä sanaa. Myöskin tosi-tv . "Ne" ovat iltapäivälehdet ja koko se ihmisjoukko joka elää näiden painotuotteiden varassa, pitää niitä ensisijaisena tiedon lähteenä ja uskoo niiden aiheiden olevan paitsi tärkeitä myös kiinnostavia. Mitä tapahtui oikeasti? Yleisradio ilmoitti tulevasta ohjelmastaan jossa pian kuolevat ihmiset ovat äänessä, punnitsevat elämäänsä ja antavat näkökulman suhtautumisessa omaan elämään. Mielestäni meidän kulttuurissamme olisi terveellistä suhtautua hiukan luontevammin kuolemaan. Fakta on kuitenkin, että päivittäin kuolee paljon ihmisiä ja erästä laulumiestä lainatakseni "me kaikki kuolemme pian". Nykyään kuolema on piilotettu. Se on jotakin traagista joka tapahtuu toivottavasti suljettujen ovien takana ja siivotaan pian pois. Käsi ylös kuka on nähnyt ruumiin! Molemmat kädet ylös jos niitä on nähnyt yli kolme! Taitaa pysyä moni nykykäsi alhaalla. Mutta sen sijaan että ip-lehdistömme olisi osallistunut keskusteluun, se...

Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä päätöksiä ja pyyhkiä mennyttä takavasemmalle. "Nyt hankkiudun jenkkakhvoista eroon ja tänä vuonna aion käydä mahdollisimman paljon teatterissa ja oopperassa! Ei enää turhia baari-istuntoja! Lopputyö valmistuu pian!" Aika kuluu, kaikki muuttuu, mutta muuttuuko mikään? Okapiru tarkastaa kahden edellisen vuoden tammikuut: Tammikuussa 2006 ihailtiin Lupinia... keskiviikko, tammikuu 18, 2006 Ganimard on neuvoton Arsène Lupin, tuo mainio voro, on pitänyt pari päivää otteessaan. Ja ensipainoksen käännös on liikuttavan hienostunut. Olen haltioissani. ...suunniteltiin vapaa-aikaa ja jännitettiin vaalitulosta... maanantai, tammikuu 16, 2006 Olen diktaattorimaisesti päättänyt ottaa itselleni ainakin päivän viikossa vapaata vaikkapa näille harrastuksille. Näin sitä vaan tehdään omaa elämää koskevia päätöksiä kysymättä keltään mitään! Huomenna on presidentinvaali, tai oikeastaan ensimmäinen kierros. SK on vahvasti sitä mieltä, ettei demokratia toteudu jos...

Vuoden vaihtuessa on tapana tehdä päätöksiä ja pyyhkiä mennyttä takavasemmalle. "Nyt hankkiudun jenkkakahvoista eroon ja tänä vuonna aion käydä mahdollisimman paljon teatterissa ja oopperassa! Ei enää turhia baari-istuntoja! Lopputyö valmistuu pian!" Aika kuluu, kaikki muuttuu, mutta muuttuuko mikään? Okapiru tarkastaa kahden edellisen vuoden tammikuut: Tammikuussa 2006 ihailtiin Lupinia... keskiviikko, tammikuu 18, 2006 Ganimard on neuvoton Arsène Lupin, tuo mainio voro, on pitänyt pari päivää otteessaan. Ja ensipainoksen käännös on liikuttavan hienostunut. Olen haltioissani. ...suunniteltiin vapaa-aikaa ja jännitettiin vaalitulosta... maanantai, tammikuu 16, 2006 Olen diktaattorimaisesti päättänyt ottaa itselleni ainakin päivän viikossa vapaata vaikkapa näille harrastuksille. Näin sitä vaan tehdään omaa elämää koskevia päätöksiä kysymättä keltään mitään! Huomenna on presidentinvaali, tai oikeastaan ensimmäinen kierros. SK on vahvasti sitä mieltä, ettei demokratia toteudu jo...

Tekninen suorittaminen on arvostettua koska se ei ole jokaiselle heti mahdollista. On upeaa nähdä japanilaisen vikkeläsormen suoriutuvan Rubikin kuutiosta olla 10 sekunnissa. Ihailussa yhdistyy kaksi kulttuurissamme arvostettavaa piirrettä: synnynnäisen lahjakkuus ja sinnikkään harjoittelun tulos. Kuka tahansa ei voi olla pikajuoksija tai konserttipianisti. Aluksi tarvitaan oikeanlainen geneettinen perimä: ruumiinrakenne ja taipumus. Sitten pitää olla mahdollisuus harjoitella ja motivaatio tehdä niin. Kolmanneksi tarvitaan itsekuria ja aikaa. Viimeistään tuohon kohtaan karahtaa usein ja pahasti. Ranteisiin sattuu. Metronomin tikitys vituttaa. Tulokset eivät vain parane. Välillä en enää haluakaan oppia teknisesti taitavaksi soittajaksi koska se monipuolistaisi musiikillista ilmaisuani, vaan ainoastaan koska ne vitun nuoret nulkit soittavat niin paljon paremmin. Onko kateus hyvä motivaattori? Tuleeko vihaisena tuloksia?

"En enää ikinä sulje puhelintani yöksi", päätin kun sain paniikin hetkellä ystäväni kiinni aamuneljältä. Herättäköön joku humalikko sekoilija. Haluan olla ystävien tavoitettavissa jos se on mahdollista. Toisaalta välillä saatan painua kantoalueen ulkopuolelle pariksi päiväksi. "Eihän ennenkään oltu koko ajan langan päässä!" Mutta ennen oli erilaista. Nyt olen jo eilisillasta saakka koettanut tavoittaa kahta tyyppiä. Kumpikaan ei soita takaisin. Raivostuttavaa!