Lauloin eilen kaksi biisiä Baddingia suomirock-coverbändin kanssa, ja tulin samalla taas muistaaneeksi kuinka paljon hienoja biisejä meillä on tuossa genressä, jota ei Suomi-neidon rajojen ulkopuolella tunneta lainkaan. Miettikää minkälainen määrä erilaisia tunnelmia, kansallista identiteettiä, lähihistorian tapahtumia, ajatusmaailmoja ja meitä itseämme on noissa biiseissä, joita joskus pidetään turhan itsestäänselvyyksinä ja kenties arvoaan alempinakin. Emme voi tietää millaista olisi olla sellainen ihminen, joka ei ole koskaan kuullut Eppujen nokkelia riimejä, Popedan rehellistä junttiromantiikkaa tai Juicen silkkaa neroutta. Suuren osan siitä millaisena koen 70-luvun alkupuolen, ovat minulle opettaneet Dave Lindholm, Wigwam, Pressa ja muut aikalaiset, Love records. Se mikä 70-80-luvun taitteesta ja 80-luvusta kuuluu suomalaiseen yleissivistykseeni on pitkälti opiskeltu Johanna Kustannuksen ja Pokon äänitteistä. Hiukan kärjistäen mutta kuitenkin. Meillä on hieno kotimaisen rockin per...