Luca Gargano

Joku tarvitsee ajatuksen kuminauhasta. Toiselle kynttilän liekki ei saa lepattaa ja kaikki kohdistetaan otsan korkeudelle hiukan eteen. Kolmas on lumiukko ja neljäs leviää jaloista maan alle. Joskus liidetään kotkan lailla vaihtelevan maaston yli, toisinaan taas otetaan varmoja askeleita, tunnetaan lenkkipolku ulkoa. Hengitys avaa tilan. Tuki on. Niska on rento. Kaikki on rentoa. Laulu lähtee suoraan hengityksestä. Tila pysyy. Ei saa tehdä korkeutta, korkeus on jo valmiina. Imaisu. Se soi. Se soi se soi ses ois es soi se soiiiiiiii!!!!!!!!!!!! Vielä kun se soisi samalla tavoin muuallakin kuin ainoastaan laulutunneilla.

Minkä vuoksi supersankari ei saa taistella tavallisia roistoja vastaan? Miksi emme saa nauttia siitä, kun supersankari niputtaa pahikset yliluonnollisilla kyvyillään ja apuvälineillään? Miksi supersankaria vastassa on aina superpahis, vieraan aurinkokunnan luomus tai talon kokoinen panssarivaunurobotti? Miksi supersankarin pitääkin pärjätä kokonaista armeijaa vastaan. Toki saa pärjätä, ei siinä mitään, mutta että aina? Teräsmies voisi joskus vain pelastaa onnettomuusbusseja ja uppoavia laivoja sekä kerätä pikkusormellaan perusrosvoja tai nykyään tietysti terroristeja. Ei se heti olisi tylsää! Taikaviitta ei kuulu näihin superrosvoja päihittäviin supersankareihin: hän taistelee yleensä tavallisia rosvoja vastaan. Mutta hänen taikavoimansa ovat tyystin keksijä Pelottoman luomuksia, eli silkkaa dopingia ja laiteurheilua. Kuin pienen gallialaisen kylän taikajuoma. Lisäksi pitää muistaa ettei Ankkalinnassa tapahdu yliluonnollisuuksia. Ankat, hanhet, koirat ja hiiret nyt elävät ja käyttäytyv...

Nyt on jälleen se hetki kun en jaksa revetä sataan suuntaan. Nyt on myöskin taas se hetki kun tajusin popmusiikkibisneksen vuosikierron. Mikäli haluaa kesällä keikkoja, on julkaistava levy kevällä. Se tulisi siis äänittää talven aikana. Eikö mitä: mitä minä tässä enää tuherran. Nuotit järjestykseen ja kitara helisemään!

Ihminen on yksinkertainen olento. Ihmisellä on perustarpeensa ja niiden lisäksi selittämätön kaipuu jotakin muuta kohtaan. Se muu voi olla toinen paikka, toinen ihminen, parempi elämä tai mikä hyvänsä päähän iskostunut malli siitä, kuinka tulisi toimia tai olla. Se, mikä yksinkertaiselta ihmiseltä jää usein huomaamatta on, että tuon muun tulisi olla yksinkertaisuudessaan ihmisen itsensä käsitettävissä. Luova ihminen kokee suurta tuskaa yrittäessään kerätä maailman kaaoksista palasia rakennustyöhönsä. Inspiraatio, tuo jumalainen hetki, tekee sen tiedostamatta. Mutta silloinkin täytyy ihmisen jossain vaiheessa ottaa ohjat. Inspiraatio antaa näkymättömälle hahmon, muodon, värit ja tunteen, mutta se antaa niitä yleensä liiaksikin. Kokemus osaa suitsia inspiraatiota ja yksinkertaistaa selkeän kokonaisuuden. Miten sitten nuoret säveltäjät ja runoilijat tekevät niin hienoja töitä? Kenties heidän kokemuspiirinsä on vielä niin pieni, ettei inspiraatiolla ole ammentaa liikaa materiaalia. En halu...

Tarkoitukseni oli tutkia mitä kaikkea mehiläisestä on ajateltu läpi maailman sivun tarinoissa, mytologioissa ja saduissa. Jo pikainen googlaustulos ryöpsähti päälleni kuin saavillinen hunajaa. Kenties saan siitä yhteenvedon, kenties en. Ja miksi sitten? Koska mehiläisen ajatteleminen avasi hanat. Koska luovuuden, ahkeruuden ja uudelleensyntymisen symboli sai minut jälleen säveltämään. Kirjoittamaan. Jäsentämään tätä ympäröivää sekasortoa ja päänsisäistä myllerrystä. Olin vuoden kirjoittamatta. Tyhmempikin lukija huomaa ettei Okapiru ole juuri loistanut millään saralla syksyn 2008 jälkeen. Sävellykset olivat keskinkertaista ja esityskelvotonta huttua. Kirjallinen anti lähinnä kauppalistoja tai humalaisen valitusta. Eilen sävelsin kolme kappaletta ja niiden tekstitkin ovat jo valmiina. Luominen on kuitenkin se, mitä "oikeasti haluan tehdä". Vastasin tänään myöskin Jyväskylän yliopistossa tehtävään muusikkokyselyyn, jonka kysymyksenasettelu ("teetkö myös jotakin työtä?...