Täältä tullaan elämä! (taas)
Tapio Suomisen "moderni" klassikko tulee juuri Teemalta, ja minä eksyin muutaman googlauksen kautta erääseen vanhaan blogiini, jonka olin unohtanut laittaa yksityiseksi. Samalla tuli ikävä Okapirua. Tuli myös ikävä niitä inspiraation puuskia, joita sain vielä pari vuotta sitten. Kävivätkö kaikki vuoden 2008 ennustukseni toteen? Sainko itse toimia esimerkkitapauksena? Tuliko minusta netti-idiootti, älykääpiö kaiken informaation rannalla ja kiireinen hosuja kun aikaa pitäisi olla enemmän kuin yhdelläkään sukupolvella aiemmin? Osaanko yhä ajatella? Ja mikä tärkeintä: osaanko ajatella paremmin kuin ennen? Olenko oppinut mitään? Aion todistaa että osaan ja olen. PS. Viime yönä näin jännittävää unta, jossa puhuin isän kanssa puhelimessa. Huomenna esitän tv-musikaalikohtauksessa kuollutta isää. Alitajuntaa tai ei, mutta oli silti mukava herätä kun tajusi jutelleensa isän kanssa.