Luca Gargano

Ihmisen ja koneen vuorovaikutuksessa seuraava mullistus tulee olemaan se, kun tietokone kytketään aivoihin ja ihminen voi välittää mitä tahansa viestejä ajatuksensa voimalla. Neliraajahalvaantunut pääsee liikkeelle, sokea saa näkökyvyn ja kuuro kuulon, puhekykynsä menettänyt voi taas puhua ja esimerkiksi autoa voi ohjata mielensä voimalla. Tästä kirjoittaa päivän HS tiedesivuillaan. Kuten muitakin suuria keksintöjä, tätäkin kehitetään aluksi sotilastarkoituksiin: Yhdysvaltojen armeija haluaisi sotilaidensa voivan viestiä toisilleen sanattomasti. Viemällä ajatusta hieman pidemmälle pääsemme armeijaan, jolla on yksi mieli, jonka eri jäsenet ovat kuin irtoraajoja, joita ohjailla samanaikaisesti. Tällainen on jo olemassa - siis science fictionissa - ja sotilaallisiin tarkoituksiin se onkin äärimmäisen tehokas ja paljon kontrolloidumpi kuin joukko omavaltaisesti toimivia ihmisyksilöitä. Niin, Star Trekissa Borgit ovat kaikki robotteja, joita ohjaa yksi keskusaivo. Eikö tähän pyri Yhdysvalto...

Katupöly? Allergia? Flunssan jälkeiset? Jotain vakavampaa? Viime aikoina on aivan liian moni kuollut yhtäkkiä. Kyllä, kuollut. Ensin tunnettu metallirumpali, sitten Tavastian Pokla, tämän jälkeen erään ystävän parikymppinen lähisukulainen, sitten toisen ystävän nuori avovaimo ja jälleen eilen yksi ystävä vihjaili suru-uutisista Facebookissa. Ihmeellinen suma. Minä en nyt ehtisi mitenkään. On nimittäin aivan uskomattoman hienoja suunnitelmia takki täynnä ja vähän housuntaskutkin. Ja pikkuneiti. Ajatus siitä, ettei näkisi pikkuneidin kasvua vetää apeaksi. Tai ajatus pikkuneidistä kasvamassa ilman isää. Ei siis aiota kuolla. Pikkuneiti nauroi tänään hohottamalla. Se nauru oli lupaus tulevaisuudesta ja siitä, ettei maailma voi koskaan muuttua täysin harmaaksi.