Offline ja harmonia
Pidin viime yönä keikkamatkalla hartaan esitelmän aiheesta moderni viestintäteknologia ja modernin ihmisen stressi sekä keskittymiskyky. Yhdistin helposti aitantuoksuisen 70-luvun sarjakuvan, Led Zeppelinin ja Abban (lp-levyltä kuunneltuna), kirjat ja kävelyretket, yksinään pärisevän lankapuhelimen ja autuaan tietämättömyyden siitä, mitä ameriikan presidenttiehdokas on juuri minuutti sitten möläyttänyt, rauhallisen mietiskelyn (Konsta Pylkkänen!), perheen sekä kaveripiirin yhteiset aikapaikkaiset kokemukset, radion taian ja luonnon kauneuden, narisevat puuportaat, räsymaton ja vanhan seinäpahvin mielikuvaan onnellisesta ja harmonisesta olemisesta, jota jaksotti korkeintaan Jaffa-pullon sihahdus Uuno-elokuvan mainoskatkolla. Kun ei ollut koko ajan töissätavoitettavissatietoinenjayhteydessä. Esitin, että pysyäkseen onnellisena (tai edes järjissään), ihmisen tulisi viettää aika ajoin päivä 70-luvulla. Tai 80-luvulla. Tai ainakin offlinessa. Ja minä sentään rakastan nettiä ja la...