Luca Gargano

Vanhan liiton keikkamuusikolle on koittanut kovat ajat: keikkapaikkoja on vähemmän kuin ennen, keikkoja on huomattavasti vähemmän kuin ennen ja kaiken lisäksi niistä maksetaan vähemmän kuin ennen. Tämä on varmasti fakta, sillä niin moni asiaa toistelee ja harmittelee. Mietittäisiinkö hetki miksi näin on? Alaa yli 25 vuotta läheltä seuranneena olen nähnyt muutoksen ja tullut siihen tulokseen, että kyseessä on luonnollinen tapahtumaketju, jossa on turha etsiä syyllisiä. Haluan pohtia tätä kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuksilla. Kyse on kuitenkin ostopalvelusta, jossa on helposti nähtävillä syy-seuraussuhde - keikkapaikka ostaa livemuusikon esiintymään, koska haluaa ravintolaansa viihdettä asiakkaille. Asiakkaille ravintola sitten myy tuotteitaan ja harjoittaa näin kaupallista toimintaa, jota bisnekseksi kutsutaan. Tai suoremmin: asiakkaat ostavat lippuja keikalle, jos haluavat mennä sinne. Tästä kuviosta pitää siis heti kättelyssä jättää pois kaikenlaiset valtion tai kunnan v...

Voiko musiikki olla noloa? Mitä se muka merkitsee? Musiikihan on säveliä, harmonioita, rytmejä, soundeja sekä laulunsanoja. Onko nolo musiikki sellaista, että sen kuunteleminen hävettää? Entä jos siitä tykkää? En ymmärrä. Tai ymmärrän mutta en hyväksy ajatusta nolosta musiikista. Tämä ajatus tuli mieleen, kun ystäväni pyysi Facebookissa listaamaan musiikkikappaleita, joita häpeää myöntää tykkäävänsä. Sen saisi tehdä anonyymistikin. Tämä on se kohta universumissa, jossa olen pakotettu nostamaan kädet pystyyn ja tunnistamaan kykenemättömyyteni eläytyä valtavirran ajattelumalliin, missä jostain asiasta pitäminen voi olla jollakin tavoin noloa tai tekee hallaa omalle uskottavuudelle. En tunnusta minkään (mielestäni) huonon asian diggailua, sillä jos jokin miellyttää, on siinä pakko olla jotakin hyvää, olkoonkin että se hyvä pitää mitata eri mittareilla kuin suuren (tai vain äänekkään) enemmistön makumieltymyksillä. Kaksi esimerkkiä: eilen FB:ssa eräs teknisesti oikein pätevä ki...