Luca Gargano

Joku puhui viikonloppulomasta Itä-Euroopassa. Jotkut ovat Saksassa messuilla. Joku käväisee Ranskassa, joku Lontoossa. Minä menen illaksi Hämeenlinnaan töihin ja viikonloppuna Kouvolaan - töihin. Ajan lisäksi siis myös raha ylittää käsityskykyni. Tuntuu siltä, että teen vain töitä eikä aika riitä kunnolla edes siihen. Rahaa en ole aikoihin käsissäni pidellyt. Mikähän tässä oikein mättää? Nyt pitäisi säätää kevään ja kesän ohjelmaa, tulevia tuotantoja ja oheistöitä. Samalla tulisi selvittää, kuinka paljon voin ja jaksan suorittaa opintoja ja missä tahdissa. Kaiken tämän jälkeen pitäisi olla aikaa, voimia ja intoa toteuttaa omia ambitioita. Elokuussa pidän loman. Nyt vaikuttaisi siltä, että sulkeudun johonkin tavoittamattomiin, ilman puhelinta, ilman velvollisuuksia ja ilman rahaa.

Eurooppa huokailee perinteisen korkeakulttuurijuhlansa pyhyyden puolesta: pakanallinen Suomi aikoo lähettää Eurovision laulukilpailuun hirviörockryhmän! Tuleeko itse Vanha Vihtahousu Ateenaan? Kuinka ortodoksinen maa suhtautuu lauluun, jossa ylistetään Hardrock-nimistä epäjumalaa "enkeleiden ja paholaisten ollessa yhtä"? Entä mitä tähän on sanottavana paljon vanhemmilla kreikkalaisilla jumalilla? Onko Zeus kauhuissaan? Voiko Afrodite ihastua Lordin rumpaliin, jonka tiedetään maskinsa takana olevan varsin komea nuorimies? Suomessakin pelätään, ja taas kerran sen kuuluisan Suomi-kuvan puolesta. "Mitä meistä ajatellaan?" Lintuinfluenssan aiheuttama pandemian vaara jää tässä paljon pienemmäksi huolenaiheeksi. Kauko Röyhkä sanoi hevin olevan Saatanalle liian typerää musiikkia. Itse asiassa vanhan koulun kristillistä mystiikkaa viljelevä "perushevi" on paljon uskonnollisempaa kuin esimerkiksi seksuaalisuudesta saarnaava rock. Hevin perusikonina pidetty Ozzy ...

Eilisiin julkkareihin tuli yli sadasta kutsutusta lopulta alle kymmenen. Miltei tilastollinen mahdottomuus, sillä kutsussa luvattiin tarjoilua. Syytän itseäni: promootio oli epäonnistunut, mielikuva tuotteesta epäkiinnostava ja minä itse joko tunnetusti hankala tyyppi tai sitten muuten outo. No, tuote on nyt pihalla, minä voin keskittyä seuraavaan. Tällaista on tuottaminen.

DVD on poistanut tv:n sarjaohjelmilta yhden nautinnon: Sarjaa seurattiin silloin, kun se tuli tv:stä, tai nauhoitetiin videolle. Videonauhoituksessakin piti olla tietoinen lähetysajankohdasta. DVD tuo kokonaisen tuotantokauden kerralla katseltavaksi. Lisäähän tämä tietysti mukavuutta. Nykyään voi kai tehdä miltei mitä hyvänsä silloin, kun siltä tuntuu. Tarkoittaako se sitä, että kohta kellon voisi oikeasti unohtaa? Ja päivämäärät? Miten elämä sitten rytmitetään? Palaammeko keräilytaloudessa elävien alkuperäiskansojen luonnolliseen rytmiin, jossa asiat tapahtuvat silloin kun tapahtuvat, ja vain vuodenaikojen aiheuttamat olosuhteiden muutokset vaikuttavat käyttäytymiseen? Voinko katsoa kaikki Frendit-DVD:ni putkeen ja sanoa katsoneeni "vain Frendit"? Suositelen "Kyllä Jeeves hoitaa" -sarjan DVD:itä lämpimästi! Yläluokan kustannuksella pilailu on huvittavaa, puhe mainiota ja 20-luvun tunnelma onnistunut. Bertie: I say! You're engaged! Jeeves: Thank you, Sir. My nam...

Hän sanoi ettei vertaistani naista, en hänelle ollut tästä maailmasta, vaan talvipäivän lohdullinen valo ja hurja laulu synnyinseudulta. Kun kuolen, ei hän vaivu murheeseen, ei huuda suunniltaan: "Herää kuolleista!" Vaan äkkiä tajuaa ettei ruumis elä ilman aurinkoa, eikä henki ilman laulua. Entäs nyt? (Anna Ahmatova, suom. Pentti Saaritsa) Nykyään kuulen päivittäin uutisia kasvaimista ja muista sairauksista, kuolemisista, menehtymisistä, onnettomuksista ja surullisista kohtaloista. Aiemmin pysähdyin aina pohtimaan kaiken mielekkyyttä ja tekemisen tarpeellisuutta. Nykyään suon ajatukselle enää hetken. Eilen Ismon keikalla Säkenöivän voiman hokema sai aivan uuden merkityksen ja tunnetilan. Kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta. Kaikki tahtoo elää säkenöivässä voimassa. Tällä kertaa sana "kaikki" sai painon. Katselin ympärilleni. Ihmisiä, joista jokainen on yksi, jokainen tahtoo elää. Mutta vain vääjäämätön kuolema voi olla syy tähän haluun. Muutenhan elämä olisi t...

"Tulee murtautua konventioiden häkistä." Kun taiteilija ajattelee näin, on hän useasti muodon vanki myös päässään. Ilmaisun keskeiseksi elementiksi tulee keino, ja sisältö jää toisarvoiseksi. Toisaalta nykymedia on tehnyt saman liikkeen puolittain: on murtauduttu siitä konvention häkistä, että sisällöllä ja ammattitaidolla on merkitys. Keinot ovat yksipuolistuneet ja sisältö nollapuolistunut. Kyllä, takana on taas vuorokausi radion kuuntelua. Arkirutiini, kotikaupunki tai alakulttuurin odotukset voivat tehdä elämästä varsin yksipuolista suorittamista. Ehdotan kuitenkin hetkeksi perinteistä muotoa mutta mielekästä sisältöä. Ihan vaan vaihteeksi.

Nuoriso on nykyään kovin laimeaa. Tekisivät edes selkeän pesäeron edeltäviin sukupolviin. Nykyään rankinta mihin ne pystyvät on isoveljien ja siskojen apinointi ja isän tai äidin voittaminen jossain halvassa pelissä. Vai jäivätkö edelliset sukupolvet varhaisemmalle tasolle kuin oli tarkoitus? On totta, että yhteiskunta kurkottaa usein liikaakiin kasvuikäisiin ja jättää keski-ikäistyvän valtaväestön oman alkoholisminsa nojaan. Pitäisikö koko Suomen aikuisväestön pyytää kollektiivisesti apua Mietaalta? Vanha partasuu on kunnostautunut kansan tukihenkilönä. Kaikki tämä tuli mieleen yhden raitiovaunumatkan aikana. Yleensä luen kirjaa. Minua on lähipäivinä arvioitu ja analysoitu kovin kapeista näkökulmista ja ennakkoasenteiden ja oletusten riivaamana, ja jokaiseen pieneen sanaani on tartuttu kuin ateisti kivilaattoihin iskettyyn totuuden Sanaan. Kauankohan jaksan vielä hauskuuttaa itseäni? Jossain vaiheessa on pakko oikoa asioita. Mutta vasta kun kaikki on valmista.

"Heräsin tänä aamuna Enkä muistanut olevani elossa Päivä huojui pitkälle iltapäivään Ennenkuin putosin tiedottomuudesta Katsoin ympärille Mies joka äkkiä havahtuu vieraassa maassa" (A.W.Yrjänä) Painajaisessa olin tappanut tuttuja ihmisiä osaamatta selittää syytä. Tiesin kaiken olevan peruuttamatonta eikä vanha ystäväni iso S osannut lohduttaa. What is done is done ajattelin ja herättyäni huusin paniikissa. Vai onko ihminen hereillä vasta, kun tiedostaa unen ja todellisuuden eron? Aina ei tiedosta. Joka vuosi tässä vaiheessa muistan pitäväni auringosta. Tervetuloa ystävä.

"In the ancient Roman calendar, each of the 12 months of the year had an "ides." In March, May, July and October, the "ides" fell on the 15th day. In every other month, the "ides" fell on the 13th. The word "ides" was derived from the Latin "to divide." The "ides" were originally meant to mark the full moon - but since the solar calendar months and lunar months were of different lengths, the "ides" quickly lost their original intent and purpose." Näin mielestäni täysikuun laivan kannelta. Olen alkanut kärsiä aikatauluista ja ajasta. Taidan luopua kellon ja kalenterin seuraamisesta. Mikäli jokin asia ei onnistu sen vuoksi, etten jatkuvasti sinkoile henkeni hädässä sinne tänne, ei sen tarvitsekaan onnistua.

Yritän taidemetallin avulla torjua päässäni sinkoilevia ylimääräisiä velvollisuuksiin ja arkirutiineihin liittyviä ajatuksia. Nyt olisi voitava keskittyä. Mitä hyötyä on tiskaamisesta, jos muun ajan tekee vain uutta tiskiä?

Maaliskuu koitti ja 80 prosenttia helmikuulle asetetuista tavoitteista toteutui. En myöskään ole hermoraunio tai fyysisesti tuhoutunut. Hyvä näin. Maailmalla kohistaan pilakuvista ja lintuinfluenssasta, Suomi hävisi jääkiekko-ottelun ja osa kansalaisista menetti samalla huumorintajunsa, mutta muuten kaikki vaikuttaisi olevan päällisin puolin hyvin. Nyt on kuitenkin uusien suunnitelmien, luovuuden ja projektien aika. Kesäksi luvassa klubeja, musiikkia, tekstiä ja tapahtumaa. Taas sitä mennään!