Saatana meni korvasta sisään
Eurooppa huokailee perinteisen korkeakulttuurijuhlansa pyhyyden puolesta: pakanallinen Suomi aikoo lähettää Eurovision laulukilpailuun hirviörockryhmän! Tuleeko itse Vanha Vihtahousu Ateenaan? Kuinka ortodoksinen maa suhtautuu lauluun, jossa ylistetään Hardrock-nimistä epäjumalaa "enkeleiden ja paholaisten ollessa yhtä"? Entä mitä tähän on sanottavana paljon vanhemmilla kreikkalaisilla jumalilla? Onko Zeus kauhuissaan? Voiko Afrodite ihastua Lordin rumpaliin, jonka tiedetään maskinsa takana olevan varsin komea nuorimies? Suomessakin pelätään, ja taas kerran sen kuuluisan Suomi-kuvan puolesta. "Mitä meistä ajatellaan?" Lintuinfluenssan aiheuttama pandemian vaara jää tässä paljon pienemmäksi huolenaiheeksi.
Kauko Röyhkä sanoi hevin olevan Saatanalle liian typerää musiikkia. Itse asiassa vanhan koulun kristillistä mystiikkaa viljelevä "perushevi" on paljon uskonnollisempaa kuin esimerkiksi seksuaalisuudesta saarnaava rock. Hevin perusikonina pidetty Ozzy "pimeyden prinssi" Osbourne laulaa Jumalasta ja Paholaisesta kuin vähintään puolitutuistaan, ja vanha kunnon koservatiivi ja mm. naisten halventamista vastustava Ronnie James Dio on perustanut koko uransa hyvä-paha-dikotomialle. Heaven'n'Hell, my darlings. Ehkä vanhan koulun hevi onkin juuri vastaus maallistuvan kristillisen kirkon hätähuudolle. Eivät yhteiskunnallisesti kantaaottavat punk ja hiphop tai lisääntymisriitteihin houkuttelevat pop, rock ja r'n'b viettele nuorisoa pohtimaan hyvän tai pahan olemusta. Hevi pakottaa nuoren kuuntelijan kristilliseen diskurssiin. Mikseivät fundamentalistit ymmärrä tätä? Ehkä juuri fundamentalistit itse ovatkin pyhien ennustusten väärät profeetat. Mikään ei loitonna uskonnosta yhtä tehokkaasti, kuin ovikelloa rimputtavat tai kahvia tyrkyttävät "hevilevynsä roskiin heittäneet" säälittävät ja keskustelukyvyttömät yhden asian saarnamiehet. Ja ne Samettiklubillakin käyvät Jeesus-laulujaan loilottavat riparilaulajat: Se on saatanallinen kuuntelukokemus jos mikä!
Summa summarum: Jos Kristittyjen jumala on Oikea Vapahtaja, valitsee hän kovin outoja ihmisiä sanomansa viestittäjiksi. Jos Saatana on hevin takana, valitsee hänkin kovin erikoisia sanansaattajia asialleen. Tästä voisi päätellä, ettei kumpikaan näistä vanhuksista oikein tiedä mitä tekee. Pitäisikö molemmille lahjoittaa edes radio?
Kauko Röyhkä sanoi hevin olevan Saatanalle liian typerää musiikkia. Itse asiassa vanhan koulun kristillistä mystiikkaa viljelevä "perushevi" on paljon uskonnollisempaa kuin esimerkiksi seksuaalisuudesta saarnaava rock. Hevin perusikonina pidetty Ozzy "pimeyden prinssi" Osbourne laulaa Jumalasta ja Paholaisesta kuin vähintään puolitutuistaan, ja vanha kunnon koservatiivi ja mm. naisten halventamista vastustava Ronnie James Dio on perustanut koko uransa hyvä-paha-dikotomialle. Heaven'n'Hell, my darlings. Ehkä vanhan koulun hevi onkin juuri vastaus maallistuvan kristillisen kirkon hätähuudolle. Eivät yhteiskunnallisesti kantaaottavat punk ja hiphop tai lisääntymisriitteihin houkuttelevat pop, rock ja r'n'b viettele nuorisoa pohtimaan hyvän tai pahan olemusta. Hevi pakottaa nuoren kuuntelijan kristilliseen diskurssiin. Mikseivät fundamentalistit ymmärrä tätä? Ehkä juuri fundamentalistit itse ovatkin pyhien ennustusten väärät profeetat. Mikään ei loitonna uskonnosta yhtä tehokkaasti, kuin ovikelloa rimputtavat tai kahvia tyrkyttävät "hevilevynsä roskiin heittäneet" säälittävät ja keskustelukyvyttömät yhden asian saarnamiehet. Ja ne Samettiklubillakin käyvät Jeesus-laulujaan loilottavat riparilaulajat: Se on saatanallinen kuuntelukokemus jos mikä!
Summa summarum: Jos Kristittyjen jumala on Oikea Vapahtaja, valitsee hän kovin outoja ihmisiä sanomansa viestittäjiksi. Jos Saatana on hevin takana, valitsee hänkin kovin erikoisia sanansaattajia asialleen. Tästä voisi päätellä, ettei kumpikaan näistä vanhuksista oikein tiedä mitä tekee. Pitäisikö molemmille lahjoittaa edes radio?
Kommentit