Rimini-Firenze
Budapest -> Zagreb -> Ljubljana -> Venezia -> Bologna -> Rimini = 20 tuntia
Viikko Riminillä on parasta mitä voi tehdä, mikäli pitää hiekkarannasta,
täydellisestä laiskottelusta ja italialaisista.
Riminin rantakaduilla ei kuule englantia tai juuri muitakaan vieraita kieliä.
Lomailevat italialaiset lapsiperheet, vanhukset ja pari-kolmikymppiset ragazzit
(kyllä, minuakin kutsutaan ragazzoksi, käsitteet venyvät) täyttävät kadut ja rihkamakojut,
ja syömisen, juomisen ja löhöämisen ohella on mahdollista pelata boccea tai
rantalentistä, osallistua ohjattuun lattaritanssiin hiekalla
tai vaikka vuokrata polkuvene. Minulle riitti lettino (rantatuoli),
ombrellone (aurinkovarjo) ja kirja (La misteriosa fiamma della regina Loana).
Hmm... vatsanseudulla alkaa näkyä jotakin... sen täytyy olla turvotusta. Johtunee auringosta.
Eikä nyt ainakaan siitä antipasti-, pasta-, pizza-, secondi-, ja olutmäärästä, mikä
on ohimennen kulutettu! Se kului energiana vaativassa ajatustyössä, siinä, joka vei vihdoin
okealle lomalle. Työasiat voi sysätä mielestään, arjesta voi hetkeksi paeta, mutta oikea loma
on sitä, ettei enää edes alitajuisesti huolehdi, vaan uskoo maailman pyörivän vaikkei
koko ajan itse sitä pyörittäisikään. Kiitos Rimini ja erityisesti Lord Nelson Pub, tuo huonojen
tanssijoiden ja hyvän oluen tyyssija. Tapasin siellä miehiä, joiden kantapaikka Nelson on ollut
päivittäin jo 25 vuotta. Kun joskus tarvitsen pidempää lomaa, minut löytää heidän seurastaan.
Soundtrack:"Com'è bello far l'amore da Trieste in giù"
Firenze on eurooppalaisen taiteen ja kulttuurin Disneyland. Yritän vakuutella itselleni, ettei
kaiken näkeminen ja kokeminen kerralla ole mahdollista tai edes järkevää. Palazzo Pittin huikean
renessanssikokoelman jälkeen arte moderna (1700-1800-luvut) tuli juostua läpi. Toisena päivänä
Galleria degli Uffizi (huoh) ja Museo delle scienze. Koko kaupunki itsessään on storia ed arte.
Hotellin ovelta on 25 metriä Duomon rappusille. Tässä on sulateltavaa. Surkeinta tässä aseistariisuvassa
kulttuurin kokemisessa on sen kyynisyyttä tappava vaikutus. Että on ollut aika, jolloin ihmisillä
oli ihanteita ja intohimoja, taitoa ja uskallusta sekä luovuutta ja seikkailunhalua. Tänään
taas suuntana eilinen. Ajattelin myös ostaa asusteen. Ihan tämän päivän asusteen.
Soundtrack: Vivaldi soitettuna viululla ja haitarilla kaariholvin alla
PS. Helsingissä on kaiketi ollut Taiteiden yö.
Muistaakseni se tarkoitti pussikaljaa ja virtsaa kadulla.
Ai niin, mutta sellaista taidettahan siellä on ympärivuotisesti...
Pun intended.
Viikko Riminillä on parasta mitä voi tehdä, mikäli pitää hiekkarannasta,
täydellisestä laiskottelusta ja italialaisista.
Riminin rantakaduilla ei kuule englantia tai juuri muitakaan vieraita kieliä.
Lomailevat italialaiset lapsiperheet, vanhukset ja pari-kolmikymppiset ragazzit
(kyllä, minuakin kutsutaan ragazzoksi, käsitteet venyvät) täyttävät kadut ja rihkamakojut,
ja syömisen, juomisen ja löhöämisen ohella on mahdollista pelata boccea tai
rantalentistä, osallistua ohjattuun lattaritanssiin hiekalla
tai vaikka vuokrata polkuvene. Minulle riitti lettino (rantatuoli),
ombrellone (aurinkovarjo) ja kirja (La misteriosa fiamma della regina Loana).
Hmm... vatsanseudulla alkaa näkyä jotakin... sen täytyy olla turvotusta. Johtunee auringosta.
Eikä nyt ainakaan siitä antipasti-, pasta-, pizza-, secondi-, ja olutmäärästä, mikä
on ohimennen kulutettu! Se kului energiana vaativassa ajatustyössä, siinä, joka vei vihdoin
okealle lomalle. Työasiat voi sysätä mielestään, arjesta voi hetkeksi paeta, mutta oikea loma
on sitä, ettei enää edes alitajuisesti huolehdi, vaan uskoo maailman pyörivän vaikkei
koko ajan itse sitä pyörittäisikään. Kiitos Rimini ja erityisesti Lord Nelson Pub, tuo huonojen
tanssijoiden ja hyvän oluen tyyssija. Tapasin siellä miehiä, joiden kantapaikka Nelson on ollut
päivittäin jo 25 vuotta. Kun joskus tarvitsen pidempää lomaa, minut löytää heidän seurastaan.
Soundtrack:"Com'è bello far l'amore da Trieste in giù"
Firenze on eurooppalaisen taiteen ja kulttuurin Disneyland. Yritän vakuutella itselleni, ettei
kaiken näkeminen ja kokeminen kerralla ole mahdollista tai edes järkevää. Palazzo Pittin huikean
renessanssikokoelman jälkeen arte moderna (1700-1800-luvut) tuli juostua läpi. Toisena päivänä
Galleria degli Uffizi (huoh) ja Museo delle scienze. Koko kaupunki itsessään on storia ed arte.
Hotellin ovelta on 25 metriä Duomon rappusille. Tässä on sulateltavaa. Surkeinta tässä aseistariisuvassa
kulttuurin kokemisessa on sen kyynisyyttä tappava vaikutus. Että on ollut aika, jolloin ihmisillä
oli ihanteita ja intohimoja, taitoa ja uskallusta sekä luovuutta ja seikkailunhalua. Tänään
taas suuntana eilinen. Ajattelin myös ostaa asusteen. Ihan tämän päivän asusteen.
Soundtrack: Vivaldi soitettuna viululla ja haitarilla kaariholvin alla
PS. Helsingissä on kaiketi ollut Taiteiden yö.
Muistaakseni se tarkoitti pussikaljaa ja virtsaa kadulla.
Ai niin, mutta sellaista taidettahan siellä on ympärivuotisesti...
Pun intended.
Kommentit