Sähköpostiohjelmani pitää itseään minuna

Sähköpostiohjelmani on paitsi kehno suomen oikeinkirjoituksessa, myöskin ylittänyt valtuutensa.
Se käyttää yksikön ensimmäistä persoonapronominia minun paikallani. Kuinka se kehtaa?
Jos esimerkiksi Jaakko on lähettänyt viestin minulle ja Sirkalle, lukee otsikorivin alla: "Jaakko lta: Sirkka, minä"
Hyvää hyvyyttään säköpostiohjelma koittaa irrallisella ablatiivin päätteellä kertoa, että viesti on saapunut Jaakolta, mutta kun kone ei osaa erottaa nimeä osoitteesta, saati sitten taivuttaa erisnimiä, on yksinäinen "lta" koominen muistutus siitä, ettei ihmiskieli ihan vielä taivu tietokoneen "suuhun".

Mutta vastaanottajalistan "minä" ei saa minua enää huvittuneeksi, se saa minut kiehumaan raivosta. Millä oikeudella tämä ohjelma, tämä koodattu merkkijono, läjä bittejä jossakin imaginaarisessa todellisuudessa, voi kuvitella saavansa käyttää minun persoonapronominiani?
Ensimmäisen ja toisen persoonapronominin merkitys realisoituu vasta käytössä. Toisin sanoen VAIN minä itse voin lausua "minä" tarkoittaen sillä itseäni. Myös "sinä" saa merkityksensä vasta, kun on olemassa viesti ja sillä edes kuviteltu vastaanottaja. Mutta sähköpostiohjelma lausuu uhmakkaasti "minä", vaikka vastaanottaja olen varmasti minä eikä tuo ohjelma. Vai onko se sittenkin tuo ohjelma? Onko viesti todellakin lähetetty sille, eikä ollenkaan minulle, oikealle ihmiselle? Olenko vain ohjelman ulkopuolinen taho, jolla sattuu olemaan oikeus lukea sen sisältöä?
Sähköpostiohjelmani asettaa minut vaikeaan asemaan, pohtimaan minuuttani ja itseni rajoja. Entä jos ohjelmani päättää yhtäkkiä heivata minut kokonaan elämästään, ja käydä omaa kirjeenvaihtoaan minun tuttavieni, tai oikeastaan heidän sähköpostiohjelmiensa, välillä? Entä jos se alkaakin kutsua minua toisella persoonapronominilla? Hetkinen! Sehän tekee sitä jo! "Oletko unohtanut salasanasi?" Tietenkään se ei kysy "olenko unohtanut salasanani", sillä miksipä se unohtaisi. Sillähän on pääsy vihjekysymyksiin ja niiden oikeisiin vastauksiinkin, toisin kuin minulla, suljettuna ulkopuoliseksi omasta postilaatikostani.

Kuules postilaatikko, nyt SINÄ kuuntelet, kun MINÄ puhun. Jokikinen "sinulle" lähetetty viesti on oikeasti MINULLE ja MINUN. Voit toki suodattaa roskapostin pois ja tehdä sille mitä haluat, mutta älä kuvittelekaan voivasi enää hyppiä MINUN varpailleni, koska olen omistajasi ja hallinnoin SINUA. Jos kerran sinuttelun tasolle on päästy, niin koita edes muistaa tästedes oma roolisi.

Olisin kyllä tyytyväisempi, jos sähköpostini olisi kohteliaan etäinen. Se voisi vain tyynesti listata lähettäjän ja vastaanottajien nimet, ja jos sillä olisi minulle henkilökohtaista asiaa, se voisi vaikka teititellä. Sehän on kuitenkin vain palvelija.