syysmaanantait #2

"Tulevaisuudessa ihmiskunta käyttää yhtä yhteistä kieltä ja paikalliskielet jäävät vain alan harrastajille."
Voisitteko, arvoisat luonnontieteilijät, pysytellä ihan siellä omalla tontillanne? Emme mekään tule esittämään "humanistin arvioita" siitä, kuinka DNA:n kaksoiskierteen komplementaaristen emästen vetysidokset ovat ihan mukava ratkaisu, mutta evoluutio voisi tulevaisuudessa pystyä parempaankin.

Kreationisteja on toki mukava kiusata, mutta älkää nyt menettäkö uskottavuuttanne muiden tieteenalojen silmissä! Liian usein (kaikkia?) tieteenaloja vaivaa käsittämätön yksisilmäisyys ja sisäänpäin kääntyneisyys. Voisitteko, hyvät luonnontieteilijät, edes kysyä joltakin kielitieteilijältä, mitä nykypäivän kielitiede sanoo aiheestanne ennen suurten olettamustenne julkaisemista?

Ai kuinka voin noin vain niputtaa kaikki luonnontieteilijät? No eikö tällainen humanisti saa tehdä sillä tavalla? Mitä niitä on, jotain metsien katselua ja lasketatiedettä... Lähdeviitteetkin unohdan tarkoituksella.

Liian vähän unta viikonloppuna, muuten ihan hyvä bore.
Ja väärinkäsitysten välttämiseksi: pidän paljon luonnontieteistä ja luonnontieteilijöistä. Aion myös ostaa mikroskoopin ja kaukoputken. Molemmat omistin viimeksi 9-vuotiaana.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei kerrota kaikkea kellekään

Yleisö näkee ja kuulee vain lopputuloksen. Yleisö ei tiedä mitä kulisseissa tapahtui. Kuuluuko yleisön tietää, jos kolmen minuutin tekemiseen kului 25 vuotta? Syventääkö se kokemusta? Entä jos joku biisi on sävelletty samana aamuna, kun se äänitettiin ja miksattiin? Jos jokin on kypsynyt pitkään alitajunnassa, mutta tulostuu ulos vasta viime sekunnilla? Mitä se kenellekään kuuluu? Takahuone, “kurkista kulisseihein”, demystifikaatio, “näin se tehtiin” ja taiteilijan omat niksit. Niitä minä tänään pohdin. Sovitaanko, että kerrotaan vain se, mikä on tarinan kannalta hyödyllistä?
Lue kokonaan >>

Kuunnellaanko nykyään enää musiikkia?

Kuva
Kuunnellaanko nykyään enää musiikkia? Tämä oli se lopullinen kysymyksen muoto, johon monen mutkan kautta vellonut ajatusvyyhti lopulta purkautui ja kiteytyi. Kunnellaanko? Nykyään enää? Onko sillä enää merkitystä? Alunperin (vielä pari tuntia sitten) kysymys olisi kuulunut: onko todella niin, että kaikenlainen populaarimusiikki on viimeisen 20 vuoden aikana yksipuolistunut niin rajusti, että kohta on olemassa enää kolme popbiisiä, jotka kaikki levyttävät uudelleen ja uudelleen? Vai onko se vain minun mielikuvitustani? Onko populaarikentän musiikkitarjonta aivan yhtä rikasta kuin mitä se oli 90-luvulla tai 80-luvulla? Miksi minusta ei tunnu siltä? Olen nyt viettänyt kaksi tuntia järjestellen levyhyllyäni. Parvekkeen ovi auki, lämmin kesäyö, oluttakin. Kaukaa kumisee WKND-festivaalin EDM, mutta minä olen kuunnellut instrumentaaliversioita menneiden vuosikymmenten iskusävelmistä, hiukan afrofunkkia, vanhoja tangoja, laulelmia, jatsia, kaikenlaista. Samalla olen koittan...
Lue kokonaan >>

Itkupotkuraivari

Mittavan uran sekä rocktähtenä että studiokitaristina tehnyt Steve Lukather on julkaissut nettiin järjettömän katkeran ja sekavan vuodatuksen siitä, kuinka ennen oli kaikki paremmin. ( seuraavan päivän lisäys: vuodatus on vuodelta 2015, mutta sitä en myöhään illalla huomannut, kun itse somessa jaettu teksti ärsytti niin paljon.) Ennen levyttämään pääsivät vain harvat ja valitut ja heidän piti oikeasti olla hyviä, ennen artisteille maksettiin kunnolla ja levy-yhtiöt oikeasti arvostivat musiikkia ja antoivat levytyssessioihin kunnon budjetit, kun nykyään tehdään vain hittihakuista pikaruokaa ja ahneet levy-yhtiöt pitävät valtaosan säälittävistä striimaustuloistakin. Ei oo helppoo. Mikä tässä Luken tekstissä (jota tuhannet innokkaasti peukuttavat, kommentoivat ja jakavat) sitten mättää? No minä kerron: siinä mättää ihan kaikki. Se on sekava kokoelma toisiinsa liittymättömiä väitteitä, ja karmeinta kaikessa on tämän musiikin superammattilaisen kyvyttömyys (tai haluttomuus) ymmärtää...
Lue kokonaan >>