Huijari, häirikkö ja humalainen
Charlie Chaplin aloitti elokuvauransa 25-vuotiaana vuonna 1914. Hän näytteli tuon vuoden aikana yli 30:ssä elokuvassa, joista ohjasi itse valtaosan. Filmit eivät juuri kestäneet yli 10 minuuttia mutta niissä oli jo runsaasti nykyaikaisena pidettävää elokuvakerrontaa, ja ehkä juuri lyhyen keston tai kömpelön tekniikan vuoksi todella nopeita leikkauksia. Musiikkivideoestetiikkaan harjaantunut silmäkin saa välillä keskittyä seuraamaan ettei putoa kärryiltä. Mykkäelokuvassa tapahtumien ymmärtämistä vaikeuttaa myös ruumiinkielen muuttuminen - toisinaan täytyy muistaa että ollaan 1910-luvulla jotta eleet tulee tulkittua oikein.
Chaplinin debyytti on huijarikomedia Making a Living, jossa keinoja kaihtamaton keplottelija päätyy toimittajaksi, varastaa kuvaajan kameran ja laittaa auto-onnettomuuskuvan lehteen omissa nimissään. Elokuvassa on takaa-ajoa ja tappelukohtauksia, välillä jäädään kiinni vieraan naisen makuuhuoneesta ja sitten juostaan raitiovaunun alle. Nykykatsoja on hämillään vauhdista mutta innoissaan: näitähän ehtii katsoa kiireessäkin!
Kakkoselokuva Kid Auto races at Venice on hiukan selkeämpi ja esittelee ensi kertaa Chaplinin kulkurihahmon. Hahmon toiminta kummastuttaa alusta alkaen: Mies häiriköi lasten mäkiautokilpailua. Hän tepastelee radalla ja seisoskelee milloin kilpailijoiden milloin kameran tiellä. Paljon kaatuilua.
Kolmannessa filmissään Mabel's Strange Predicament (tai Charlot a l'hôtel) Chaplin-kulkuri on hotellin aulassa humalassa. Hän kompuroi nuoren naisen koiran talutushihnaan, jonka jälkeen kaatuillaan pitkin käytäviä sekä erinäisissä huoneissa ja piilotellaan sängyn alla. Tässä kulkurihahmo esittäytyy hiukan surullisessa roolissaan, kovasti yrittävänä mutta sivuutettavana hahmona. Hän vaikuttaa hetken muiden elämiin mutta jää lopulta taas yksin kuljeskelemaan.
Mutta miksi huijari, häirikkö ja humalainen? Miksi Chaplin halusi aloittaa elokuvauransa näillä kolmella roolilla? Hän ei kylläkään käsikirjoittanut itse ensimmäisiä tarinoitaan, mutta kulkurihahmon kehitys on jo heti alussa niin selkeä, että hän lienee vaikuttanut myös itse tapahtumiin. Myöhemmät elokuvat toivat tietysti paljon muita rooleja kulkurille, mutta näköjään 1910-luvulla komiikka perustui paljolti samoille elementeille kuin nykyäänkin. Havainto luo turvallisuuden tunnetta.
Näitä päiviä kuvaavat raskas työ ja kevyempi (muttei turhanpäiväinen) viihde. Työ menee. Chaplinin lisäksi olen valloittunut Dickensin Koleasta talosta - onhan se nyt ajankohtainenkin! Mutta näille huvituksille on varattu tunti-puolitoista joka ilta. Loppuvuoden "tee heti"-lista on nimittäin täynnä tavaraa. Haluan vuoden 2007 alkavan erittäin selkeästi ja ns. puhtaalta pöydältä. Olen myös huomannut ehtiväni enemmän kun herää aamukuudelta. Suosittelen.
Chaplinin debyytti on huijarikomedia Making a Living, jossa keinoja kaihtamaton keplottelija päätyy toimittajaksi, varastaa kuvaajan kameran ja laittaa auto-onnettomuuskuvan lehteen omissa nimissään. Elokuvassa on takaa-ajoa ja tappelukohtauksia, välillä jäädään kiinni vieraan naisen makuuhuoneesta ja sitten juostaan raitiovaunun alle. Nykykatsoja on hämillään vauhdista mutta innoissaan: näitähän ehtii katsoa kiireessäkin!
Kakkoselokuva Kid Auto races at Venice on hiukan selkeämpi ja esittelee ensi kertaa Chaplinin kulkurihahmon. Hahmon toiminta kummastuttaa alusta alkaen: Mies häiriköi lasten mäkiautokilpailua. Hän tepastelee radalla ja seisoskelee milloin kilpailijoiden milloin kameran tiellä. Paljon kaatuilua.
Kolmannessa filmissään Mabel's Strange Predicament (tai Charlot a l'hôtel) Chaplin-kulkuri on hotellin aulassa humalassa. Hän kompuroi nuoren naisen koiran talutushihnaan, jonka jälkeen kaatuillaan pitkin käytäviä sekä erinäisissä huoneissa ja piilotellaan sängyn alla. Tässä kulkurihahmo esittäytyy hiukan surullisessa roolissaan, kovasti yrittävänä mutta sivuutettavana hahmona. Hän vaikuttaa hetken muiden elämiin mutta jää lopulta taas yksin kuljeskelemaan.
Mutta miksi huijari, häirikkö ja humalainen? Miksi Chaplin halusi aloittaa elokuvauransa näillä kolmella roolilla? Hän ei kylläkään käsikirjoittanut itse ensimmäisiä tarinoitaan, mutta kulkurihahmon kehitys on jo heti alussa niin selkeä, että hän lienee vaikuttanut myös itse tapahtumiin. Myöhemmät elokuvat toivat tietysti paljon muita rooleja kulkurille, mutta näköjään 1910-luvulla komiikka perustui paljolti samoille elementeille kuin nykyäänkin. Havainto luo turvallisuuden tunnetta.
Näitä päiviä kuvaavat raskas työ ja kevyempi (muttei turhanpäiväinen) viihde. Työ menee. Chaplinin lisäksi olen valloittunut Dickensin Koleasta talosta - onhan se nyt ajankohtainenkin! Mutta näille huvituksille on varattu tunti-puolitoista joka ilta. Loppuvuoden "tee heti"-lista on nimittäin täynnä tavaraa. Haluan vuoden 2007 alkavan erittäin selkeästi ja ns. puhtaalta pöydältä. Olen myös huomannut ehtiväni enemmän kun herää aamukuudelta. Suosittelen.
Kommentit