Kuka tuhosi pornon?
Umberto Eco opetti pakinassaan tunnistaman pornografisen elokuvan matkoihin käytetystä ajasta. Nimittäin kun ei-pornografisessa elokuvassa päähenkilö käynnistää auton, lähtee liikkeelle ja saapuu määränpäähänsä, pornotähden näytetään käynnistävän autonsa, vaihtavan vaihteita, odottavan liikennevalon vaihtumista ja kurvailevan loputtomiin kaupungin kaduilla, kunnes hän saapuu määränpäähänsä jossa kohtaa seuraavan seksipartnerinsa. Tässä on tolkkua: seksikohtausten välille täytyy saada hengähdystaukoja niin katsojille kuin näyttelijöille.
Itse olen aina määritellyt pornografian niin, että siinä esitetään yhdyntää eksplisiittisesti. Koko tähänastisen elämäni olen kategorioinut taiteen ja viihteen seksuaalisesti värittyneeksi tai eroottiseksi, mikäli siinä vihjaillaan ja vilautellaan tai kenties jopa miltei naidaan, mutta pornografiaksi silloin, kun näytetään selkeästi jäykistynyt penis joka laitetaan sisälle vaginaan tai anukseen. Itse asiassa oraaliseksin näyttäminenkin on riittänyt täyttämään mielessäni pornografian tunnusmerkistöt. Ensimmäisen kerran jouduin tarkistamaan käsityksiäni 90-luvun lopulla Lars von Trierin dogmaelokuvan Idiootit takia. Elokuva ei täyttänyt missään vaiheessa pornoelokuvan muita tunnusmerkkejä (juonikuvioiden ainoa määränpää on yhdyntä, elokuvasta yli puolet on yhdyntää, käsikirjoitus, kuvaus, lavastus, ohjaus, leikkaus ja kaikki muukin elokuvakerronnallinen tietotaito on vähäistä ja näyttelijäsuoritukset yhdyntää lukuunottamatta heppoisia, yhdyntäkohtaukset taas liioiteltuja ja täynnä erilaisia fetissejä) mutta silti yhdessä kohtauksessa näytettiin eksplisiittistä seksiä. Se siis meni sinne. "Kaikkea sitä näyttelijä nykyään saakin tehdä", hämmästelin hetken, mutta tajusin sitten, etä minun olisi äkkiä tarkennettava pornografian määritelmääni. Pornossa pitää siis yhtyä paljon ja elokuvan tulee täyttää genrekriteerit, joita luettelin suluissa pari riviä sitten. Idiootit on toki jäänyt poikkeukseksi, yleensä eksplisiitistä yhdyntää näkee vain pornoelokuvissa. Tai ainakin hetki sitten näki.
Talouteemme on hankittu digisovitin. Avajaistarjouksena laitteen mukana tuli kanavapaketti, joka sisältää myös elokuvatuutteja, noita kanavia, joilta saattaa kerran viikossa tulla kaksikin hyvää elokuvaa, muun ajan ne suoltavat uusintana Hollywoodin kuonaa, filmejä joita kukaan ei oikeasti ikinä halunnut nähdä ensimmäistäkään kertaa. Öisin ne näyttävät väkivaltaa ja pornoa. Tai näin muistelin. Nyt olen muutamana myöhäisiltana verestänyt muistojani ja selaillut kanavia, josko niiden sisältö on yhä sama kuin kymmenien vuotta sitten. Järkytykseni ei löydä ilmaisukeinoja. Porno ei ole enää pornoa! Siinä EI ENÄÄ NÄYTETÄ YHDYNTÄÄ!
Mikä kumma on tämä uusi genre? Kenen tarkoitukseen on tuotettu tällaiset elokuvat? Kolmas kysymys on niin hirvittävä etten uskalla yrittää keksiä siihen vastausta: mikä taho on sensuroinut pornon ja kenen pelastamiseksi? Eksplisiitisen väkivallan ja roisien kauhukuvien näyttäminen on nykyään aivan sallittua päiväsaikaankin, ainakin näillä elokuvakanavilla, mutta penis ja vagina on nyt julistettu ihmiskunnan turmioon syökseviksi saatanan työkaluiksi jotka on sensuroitava?
Nykyaikainen pornoelokuva on siis pääpiirteissään tällainen:
-Päähenkilö (mies tai nainen) ajautuu halvahkon juonikyhäelmän perusteella taloon.
-Talossa on nainen tai useampia tai ehkä miehiäkin.
-Muutaman lauseen replikoinnin jälkeen suudellaan ja avataan paidan napit jotta katsoja saa nähdä rinnat.
-Päähenkilö saa tai antaa oraaliseksiä - nykypäivän versiossa pää peittää genitaalialueen, eli kuvakulma on takaraivon takaa.
-Riisuudutaan - nykypäivän versiossa häpy nähdään vilaukselta mutta jalat pysyvät yhdessä, peniskin saattaa vilahtaa muttei täysin jäykistyneenä.
-Yhdyntä - nykypäivän versiossa kuvakulma on aina sellainen, ettei varsinaista yhtymistä näy. Kamera viipyy pitkiä aikoja heiluvissa rinnoissa tai kiipeää reittä pitkin vatsan kautta kaulalle ja pysähtyy jopa 30 sekunniksi lähikuvaan kasvoista. Suosittuja ovat myös asennot, joissa naisen jalat ovat yhdessä. Muuten toiminta ja äänimaisema vastaavat ancien regimen pornografisia elokuvia: miehet ovat lihaksikkaita ja naisilla on usein silikonirinnat sekä vakava nymfomania.
Ketä tällainen palvelee? Onko tultu siihen tulokseen, että kun "kaikki on näytetty", on pornosta tullut tylsää, ja nyt demystifikaation aikakauden jälkeen yhdyntä täytyy remystifioida? Palautetaan pornoon ajatus ja mielikuvitus? Mutta ei pornossa ole koskaan ollut ajatusta tai mielikuvitusta. Pornossa on ollut yhdyntä. Se ja vain se on ollut pornografian ainoa olemisen oikeutus. Eroottinen elokuva on aivan eri tekijöiden hallussa oleva aivan eri genre. Onko tämä uuskonservatiivisuutta? Uusidiotismia?
Koetan pöyristyksissäni keksiä vastaavia ilmiöitä muilta elämän alueilta:
-hevibändi ilman sähkökitaraa
-sauna ilman kiuasta
-jalkapallo ilman maaleja
Kahvia kuluu.
Itse olen aina määritellyt pornografian niin, että siinä esitetään yhdyntää eksplisiittisesti. Koko tähänastisen elämäni olen kategorioinut taiteen ja viihteen seksuaalisesti värittyneeksi tai eroottiseksi, mikäli siinä vihjaillaan ja vilautellaan tai kenties jopa miltei naidaan, mutta pornografiaksi silloin, kun näytetään selkeästi jäykistynyt penis joka laitetaan sisälle vaginaan tai anukseen. Itse asiassa oraaliseksin näyttäminenkin on riittänyt täyttämään mielessäni pornografian tunnusmerkistöt. Ensimmäisen kerran jouduin tarkistamaan käsityksiäni 90-luvun lopulla Lars von Trierin dogmaelokuvan Idiootit takia. Elokuva ei täyttänyt missään vaiheessa pornoelokuvan muita tunnusmerkkejä (juonikuvioiden ainoa määränpää on yhdyntä, elokuvasta yli puolet on yhdyntää, käsikirjoitus, kuvaus, lavastus, ohjaus, leikkaus ja kaikki muukin elokuvakerronnallinen tietotaito on vähäistä ja näyttelijäsuoritukset yhdyntää lukuunottamatta heppoisia, yhdyntäkohtaukset taas liioiteltuja ja täynnä erilaisia fetissejä) mutta silti yhdessä kohtauksessa näytettiin eksplisiittistä seksiä. Se siis meni sinne. "Kaikkea sitä näyttelijä nykyään saakin tehdä", hämmästelin hetken, mutta tajusin sitten, etä minun olisi äkkiä tarkennettava pornografian määritelmääni. Pornossa pitää siis yhtyä paljon ja elokuvan tulee täyttää genrekriteerit, joita luettelin suluissa pari riviä sitten. Idiootit on toki jäänyt poikkeukseksi, yleensä eksplisiitistä yhdyntää näkee vain pornoelokuvissa. Tai ainakin hetki sitten näki.
Talouteemme on hankittu digisovitin. Avajaistarjouksena laitteen mukana tuli kanavapaketti, joka sisältää myös elokuvatuutteja, noita kanavia, joilta saattaa kerran viikossa tulla kaksikin hyvää elokuvaa, muun ajan ne suoltavat uusintana Hollywoodin kuonaa, filmejä joita kukaan ei oikeasti ikinä halunnut nähdä ensimmäistäkään kertaa. Öisin ne näyttävät väkivaltaa ja pornoa. Tai näin muistelin. Nyt olen muutamana myöhäisiltana verestänyt muistojani ja selaillut kanavia, josko niiden sisältö on yhä sama kuin kymmenien vuotta sitten. Järkytykseni ei löydä ilmaisukeinoja. Porno ei ole enää pornoa! Siinä EI ENÄÄ NÄYTETÄ YHDYNTÄÄ!
Mikä kumma on tämä uusi genre? Kenen tarkoitukseen on tuotettu tällaiset elokuvat? Kolmas kysymys on niin hirvittävä etten uskalla yrittää keksiä siihen vastausta: mikä taho on sensuroinut pornon ja kenen pelastamiseksi? Eksplisiitisen väkivallan ja roisien kauhukuvien näyttäminen on nykyään aivan sallittua päiväsaikaankin, ainakin näillä elokuvakanavilla, mutta penis ja vagina on nyt julistettu ihmiskunnan turmioon syökseviksi saatanan työkaluiksi jotka on sensuroitava?
Nykyaikainen pornoelokuva on siis pääpiirteissään tällainen:
-Päähenkilö (mies tai nainen) ajautuu halvahkon juonikyhäelmän perusteella taloon.
-Talossa on nainen tai useampia tai ehkä miehiäkin.
-Muutaman lauseen replikoinnin jälkeen suudellaan ja avataan paidan napit jotta katsoja saa nähdä rinnat.
-Päähenkilö saa tai antaa oraaliseksiä - nykypäivän versiossa pää peittää genitaalialueen, eli kuvakulma on takaraivon takaa.
-Riisuudutaan - nykypäivän versiossa häpy nähdään vilaukselta mutta jalat pysyvät yhdessä, peniskin saattaa vilahtaa muttei täysin jäykistyneenä.
-Yhdyntä - nykypäivän versiossa kuvakulma on aina sellainen, ettei varsinaista yhtymistä näy. Kamera viipyy pitkiä aikoja heiluvissa rinnoissa tai kiipeää reittä pitkin vatsan kautta kaulalle ja pysähtyy jopa 30 sekunniksi lähikuvaan kasvoista. Suosittuja ovat myös asennot, joissa naisen jalat ovat yhdessä. Muuten toiminta ja äänimaisema vastaavat ancien regimen pornografisia elokuvia: miehet ovat lihaksikkaita ja naisilla on usein silikonirinnat sekä vakava nymfomania.
Ketä tällainen palvelee? Onko tultu siihen tulokseen, että kun "kaikki on näytetty", on pornosta tullut tylsää, ja nyt demystifikaation aikakauden jälkeen yhdyntä täytyy remystifioida? Palautetaan pornoon ajatus ja mielikuvitus? Mutta ei pornossa ole koskaan ollut ajatusta tai mielikuvitusta. Pornossa on ollut yhdyntä. Se ja vain se on ollut pornografian ainoa olemisen oikeutus. Eroottinen elokuva on aivan eri tekijöiden hallussa oleva aivan eri genre. Onko tämä uuskonservatiivisuutta? Uusidiotismia?
Koetan pöyristyksissäni keksiä vastaavia ilmiöitä muilta elämän alueilta:
-hevibändi ilman sähkökitaraa
-sauna ilman kiuasta
-jalkapallo ilman maaleja
Kahvia kuluu.
Kommentit