kauas pilvet karkaavat, niin numerotkin
Kevyt harsopilvi lipuu muuten täysin kirkkaalla taivaalla. Istun työpöytäni ääressä ja teen, käsittämätöntä kyllä, töitä. Uurastuksen katkaisee kuitenkin tuo pilvi ja siitä juontuva muistikuva. Olin yhdeksän ja istuin yksin iltapäiväkerhon ruokailuhuoneessa. Muut pelasivat ulkona jalkapalloa, minä olin arestissa jostakin syystä, rasavilli pellavapää,"Emil...!"Katselin kuinka ohi lipuvat pilvet saivat ei muotoja. Olin tunnistavinani laivan ja lohikäärmeen, mutta tiesin toki, että kyseessä ovat valtavalla nopeudella mullin mallin pyörivät vesihöyrymassat, joita korkealla puhaltavat hyiset tuulet riepottelevat. Se oli kokemus maapallosta, sen muodosta ja suuruudesta lähinnä ilmakehän kautta. Myöhemmin sain samanlaisia kokemuksia esimerkiksi meren rannalla pohtiessani maan kaarevuutta ja kuvitellessani merta tyhjänä vedestä.
Lapsena ahmin Elävä Maapallo -opustani ja lopulta kaikenlaisia maapalloa, kuuta ja aurinkokuntaa koskevia teoksia. Katselin parvekkeelta kaukoputkella kuun pintaa. Opettelin ulkoa eri planeettojen kuut ja maapallon historian vaiheet, eri tuulet ja mannerlaattojen rajakohdat (olinhan todistanut vuoden 1980 maanjäristyksen Italiassa), merien syvänteet ja maan ja aurinkokunnan mittasuhteet. Olin siis maapallofani!
Maapallon mittasuhteet (ympärysmitta 40000 km, ikä n. 4 miljardia vuotta) ovat sopivan käsittämättömiä ihmiseen suhteutettuna. Ne saavat omat arkiset murheet tuntumaan miellyttävän pieniltä. Kun vielä tarkastelee maapallon kokoa verrattuna muihin planeettoihin tai vaikkapa aurinkokuntaamme ja matkaa muihin tähtijärjestelmiin, on jo menty liian pitkälle. Käsittämättömyys ei enää muutu yhtään sen käsittämättömämmäksi.
Ihminen voi toki hallita paperilla tai ruudulla suuriakin lukuja, mutta ymmärtääkö joku oikeasti, kuinka monta on edes satatuhatta? "Voisitko tehdä tämän satatuhatta kertaa?" "Haluan sinulta allekirjoituksen sataantuhanteen lomakkeeseen mahdollisimman pian." Entä kun puhutaan miljoonista, biljoonista tai miljardeista? Minulla on 320 gigatavun kovalevy. Aionko edes yrittää käsittää yksittäisten tavujen määrän? Miksi turhaan. Sen sijaan pidän pienen tauon työstä, katselen Helsingin yllä lipuvaa pilveä ja pohdin, että voisin vihdoin alkaa säästää rahaa kaukoputkeen.
Lapsena ahmin Elävä Maapallo -opustani ja lopulta kaikenlaisia maapalloa, kuuta ja aurinkokuntaa koskevia teoksia. Katselin parvekkeelta kaukoputkella kuun pintaa. Opettelin ulkoa eri planeettojen kuut ja maapallon historian vaiheet, eri tuulet ja mannerlaattojen rajakohdat (olinhan todistanut vuoden 1980 maanjäristyksen Italiassa), merien syvänteet ja maan ja aurinkokunnan mittasuhteet. Olin siis maapallofani!
Maapallon mittasuhteet (ympärysmitta 40000 km, ikä n. 4 miljardia vuotta) ovat sopivan käsittämättömiä ihmiseen suhteutettuna. Ne saavat omat arkiset murheet tuntumaan miellyttävän pieniltä. Kun vielä tarkastelee maapallon kokoa verrattuna muihin planeettoihin tai vaikkapa aurinkokuntaamme ja matkaa muihin tähtijärjestelmiin, on jo menty liian pitkälle. Käsittämättömyys ei enää muutu yhtään sen käsittämättömämmäksi.
Ihminen voi toki hallita paperilla tai ruudulla suuriakin lukuja, mutta ymmärtääkö joku oikeasti, kuinka monta on edes satatuhatta? "Voisitko tehdä tämän satatuhatta kertaa?" "Haluan sinulta allekirjoituksen sataantuhanteen lomakkeeseen mahdollisimman pian." Entä kun puhutaan miljoonista, biljoonista tai miljardeista? Minulla on 320 gigatavun kovalevy. Aionko edes yrittää käsittää yksittäisten tavujen määrän? Miksi turhaan. Sen sijaan pidän pienen tauon työstä, katselen Helsingin yllä lipuvaa pilveä ja pohdin, että voisin vihdoin alkaa säästää rahaa kaukoputkeen.
Kommentit