Ennen oli niin sun näin
Vietin offline-päivää eli pysyttelin poissa sekä internet- että gsm-verkosta. Ajattelin saavani taas pienen maistiaisen "entisaikojen kiireetöntä elämää, kun oli aikaa rauhoittua ja pohtia asioita". Olisiko niin, että viimeiset vuosikymmenet ovat muuttaneet ihmisen päivärutiineja ja kenties suhtautumista aikaan ja paikkaan enemmän kuin koko ihmiskunnan historiassa aiemmin?
Nopeiden, havaittavissa olevien, muutosten keskellä saattaa joskus unohtua että valtaosa asioista on pysynyt pitkään samanlaisina. Saatamme kuvitella muinaiset ajat kummallisemmiksi kuin mitä ne meille olisivatkaan. Kaksi tuhatta vuotta sitten Roomassa kirjoitettiin keittokirjoja, rakkausoppaita ja yleisiä ohjeita. Viini maistui samalta kuin nyt, poliitikoista tehtiin satiiria ja eliitti hahmotteli taiteen ja viihteen eroavaisuuksia.
Meillä on suomenkielistä kirjoitettua tekstiä Agricolan ajoista saakka. Löysin eilen kotimaisen runoantologian, joka kattaa vuodet 1551-1975. Paitsi kielen kehitys, myös aihepiirit ovat kiinnostavaa itse lyriikan ulkopuolista havainnoitavaa. Paljon runoiltiin häistä ja hautajaisista, Helwetin walkiasta ja Jesuxesta, mutta 1700-luvun loppua kohden enemmän arjesta ja yhteiskunnallisista puheenaiheista. 1820-luvulla oltiin huolissaan Suomen kielen sorrosta, ja nykyäänkin moni pelkää rakkaan kielemme puolesta, mutta C.A.Gottlundin Nyt ja ennen saa pohtimaan eilisen ja nykyisyyden eroja tosissaan: Jos "ennen" oli paremmin, niin milloin se oli? Ennen mitä?
Nyt ja ennen (katkelmia)
Ennen oli jokainen kuin asian oil laita;
nyt on kukiin kelvotoin, ja itara, ja saita.
Ennen piti meijän miehet kunniansa suurin;
nyt on rahat rakkaammat, ja kallihimmat juurin.
Ennen oli miehen sana lujempi kuin rauta;
nyt on lupa luikkia, ja valat tuskin auttaa.
Ennen miehet hikoilivat työssä kaiket päivät;
nyt niin viina viivyttää, ja juoksuttaa nuo räivät.
Ennen joivat jonkun kerran ystävänsä kanssa;
nyt niin juopi joka miesi yksin kotonansa.
Ennen löytyi aitoissamme pellavaa ja liinaa;
nyt ei löyvyk talossa - kuin velkoa ja viinaa.
...
Ennen seurais' akka aina ukkoansa myötä;
nyt hän vieraan vuotehella viettelöökin yötä.
Ennen oli neijot nöyrät, tyyneet tytöt vainoot;
nyt on likat ilkiät, ja ylpiät on vaimot.
Ennen kävi poika kerran tyttöänsä luokse,
nyt hän muihin muksihinkin yö-jalassa juoksee.
Ennen anto piika tuskin sulhaselleen suuta;
nyt hän muillen muikkaillen antaa vieläik muuta.
...
Virkamiesi ennen oli virassansa nöyrä,
nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko-köyrä.
...
(C.A.Gottlund, 1832)
Että o tempora o mores vaan ja aurinkoista toukokuun jatkoa Herran vuonna 2007! Suosittelen offline-päivää aina toisinaan. Vaikkapa kerran viikossa.
Nopeiden, havaittavissa olevien, muutosten keskellä saattaa joskus unohtua että valtaosa asioista on pysynyt pitkään samanlaisina. Saatamme kuvitella muinaiset ajat kummallisemmiksi kuin mitä ne meille olisivatkaan. Kaksi tuhatta vuotta sitten Roomassa kirjoitettiin keittokirjoja, rakkausoppaita ja yleisiä ohjeita. Viini maistui samalta kuin nyt, poliitikoista tehtiin satiiria ja eliitti hahmotteli taiteen ja viihteen eroavaisuuksia.
Meillä on suomenkielistä kirjoitettua tekstiä Agricolan ajoista saakka. Löysin eilen kotimaisen runoantologian, joka kattaa vuodet 1551-1975. Paitsi kielen kehitys, myös aihepiirit ovat kiinnostavaa itse lyriikan ulkopuolista havainnoitavaa. Paljon runoiltiin häistä ja hautajaisista, Helwetin walkiasta ja Jesuxesta, mutta 1700-luvun loppua kohden enemmän arjesta ja yhteiskunnallisista puheenaiheista. 1820-luvulla oltiin huolissaan Suomen kielen sorrosta, ja nykyäänkin moni pelkää rakkaan kielemme puolesta, mutta C.A.Gottlundin Nyt ja ennen saa pohtimaan eilisen ja nykyisyyden eroja tosissaan: Jos "ennen" oli paremmin, niin milloin se oli? Ennen mitä?
Nyt ja ennen (katkelmia)
Ennen oli jokainen kuin asian oil laita;
nyt on kukiin kelvotoin, ja itara, ja saita.
Ennen piti meijän miehet kunniansa suurin;
nyt on rahat rakkaammat, ja kallihimmat juurin.
Ennen oli miehen sana lujempi kuin rauta;
nyt on lupa luikkia, ja valat tuskin auttaa.
Ennen miehet hikoilivat työssä kaiket päivät;
nyt niin viina viivyttää, ja juoksuttaa nuo räivät.
Ennen joivat jonkun kerran ystävänsä kanssa;
nyt niin juopi joka miesi yksin kotonansa.
Ennen löytyi aitoissamme pellavaa ja liinaa;
nyt ei löyvyk talossa - kuin velkoa ja viinaa.
...
Ennen seurais' akka aina ukkoansa myötä;
nyt hän vieraan vuotehella viettelöökin yötä.
Ennen oli neijot nöyrät, tyyneet tytöt vainoot;
nyt on likat ilkiät, ja ylpiät on vaimot.
Ennen kävi poika kerran tyttöänsä luokse,
nyt hän muihin muksihinkin yö-jalassa juoksee.
Ennen anto piika tuskin sulhaselleen suuta;
nyt hän muillen muikkaillen antaa vieläik muuta.
...
Virkamiesi ennen oli virassansa nöyrä,
nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko-köyrä.
...
(C.A.Gottlund, 1832)
Että o tempora o mores vaan ja aurinkoista toukokuun jatkoa Herran vuonna 2007! Suosittelen offline-päivää aina toisinaan. Vaikkapa kerran viikossa.
Kommentit