Luca Gargano

Projekti 1: 12 biisiä työstövalmiina, eli huomattavasti alkuideaa pidemmällä. Projekti 2: 2 biisiä työstövalmiina, 3-4 aluillaan. Projekti 3: Aihe yhä kateissa, joitakin suunnitelmia on hylätty mutta pientä hahmotusta alkaa syntyä. Projekti 4: Ihmiset kesälomalla, ei vielä aihetta toimenpiteisiin. Projekti 5: Hallussa, toimii. Projekti 6: Toistaiseksi hyllytetty. Projekti 7: Toistaiseksi hyllytetty. Projekti 8: Toistaiseksi hyllytetty. Muu eli työ ja pari tulevaa tapahtumaa asiallisesti hoidossa. Mulla on maha kipeä.

I don't expect you to understand After you've caused so much pain But then again, you're not to blame You're just a human, a victim of the insane We're afraid of everyone Afraid of the sun Isolation The sun will never disappear But the world may not have many years Isolation (John Lennon) Ei tässä näköjään auta kuin ottaa tehokkaammat keinot käyttöön. Liian monta vuotta - liian vähän tulosta. Olemme yksityisessä yritysjohdossamme päätyneet seuraavanlaisiin rationalisointitoimenpiteisiin: Ajanhukkaa on kaikki se, mikä ei edistä asetettua päämäärää. Ajanhukka on karsittava pois kokonaan. Lepo ei ole ajanhukkaa, sillä se edesauttaa luomistyöhön tarvittavia alitajuisia prosesseja. Ajanhukkaa ovat internetin viihdepalvelut kuten keskustelupalstat, turhat "uutiset" tai musiikki- ja kuvasivustot, lehdet, huono kirjallisuus, televisio, radio, ihmisten tapaaminen, "vapaapäivät", juopottelu, kahvittelu, kaikenlainen "muu" harrastaminen ...

Stylesin tapaus on ensimmäinen Poirot-dekkari. Miksi Christie liittyy juhannukseen? Onko kesälukemisto todellakin osittain myös nostalgialukemistoa, kuten eräs kolumnisti väitti? Myönnän. Antaisin mitä hyvänsä jos voisin palata lapsuuden Suomenkylään, saunavihdan ja vanhan aitan tuoksuun, selaamaan aikuisten Apu-lehtiä (joista keräsin sarjakuvat) sekä omia kirjojani (joista minulla kylläkin on valtaosa tallella), loikkimaan isoisän kyhäämän korkeushyppytelineen yli, äänittämään omia kuunnelmiani hiekkatiellä ja murehtimaan niinkin vakavia asioita, kuin "onkohan kellarissa hämähäkkejä". Siksikö jotkut haluavat lapsia? Jotta voisivat tavallaan elää omaa lapsuuttaan uudelleen? Tämä tuntuu niin päivänselvältä että sen on oltava totta. Stylesin tapauksessa päivänselvin on totta mutta odottamattomimman kautta. Se oli nopea mutta rauhoittava välipala. Christien Ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Englannissa (ja etenkin sen pienissä yläluokkaisissa yhteisöissä) on jotakin niin hil...

A little learning is a dang'rous thing (A. Pope, An essay on criticism, 1711) Oletko koskaan istunut ystäväsi kanssa vaikkapa puiston penkillä, kun täysin ventovieras ihminen on tullut kertomaan, kumpi teistä miellyttää enemmän ja kumpi vähemmän hänen esteettistä makuaan? Naisille tällainen kohteliaisuuksien jako lienee arkipäivää. Mutta kirjoittaisiko "kriitikko" siitä lehteen? Osaatko kuvitella että olet kaupassa ns. "minding your own business", ja joku tuntematon henkilö puhuttelee sinua nimeltä, esittää (usein heikosti perustellun) kriittisen näkemyksensä työstäsi ja solvaa sitten henkilökohtaisuuksiin menevällä tasolla? "Kun kuka tahansa ääliö saa sanoa mitä hyvänsä." Ihmisen on vaikea tietää, missä vaiheessa joutuu hyvien tapojen piirin ulkopuolelle, minkä pienen hetken jälkeen ei enää nauti samaa koskemattomuutta ja arvostusta kuin kuka tahansa kadun tallaaja. Ai mutta hetkinen... Suomi, tapakulttuurin luvattu maa! Perun ajatukseni välittömästi...

Ota pimeä savuinen rangaistuskoppi jonka ainoassa pöydässä on reijät tupakantumpeille. Seiso jähmettyneenä nurkassa ja kuule kuinka kuninkaalliset käyttäytyvät. He saavat uudesta tupakkalaista villin ja poimuilevan keskustelun, jonka yksittäisiä huippukohtia ovat "vittumnää ei ssattana" ja "näin itsekin ravintolatyöntekijänä on se perkele" sekä "no vittu on se terassikin anniskelualuetta et hä". Jossain vaiheessa eräs ylhäisön edustaja napauttaa "kohta ne vittu laittaa alkometrinki tohon tiskille" ja loput siniveriset nyökyttelevät arvokkaita päitään. Työnny ulos kopista keskelle vellovaa ihmismassaa, silkkaa kuninkaallisuutta. Kokolattiamatto on päällystetty arvokkain lasinsiruin sekä rituaalijuomin ja hovitanssien koodisto on kohdillaan: naispuolisilla arvovierailla on yleisesti ottaen hiukan liian vähän päällään, he eivät osaa kantaa sitä ja ovat melko humalassa. Herrasmiehillä sen sijaan on päällään mitä sattuu, heillä on koordinaatiovaikeuks...

Les garçons embrassent les filles Les filles en pantalons Quant à nous les filles Nous aimons les garçons Avec leurs cheveux longs (France Gall: Nous ne sommes pas des anges) Mikä niissä viehättää? Kuinka luonnonvalinta on voinut säilyttää halun työtä vieroksuvia vastuuttomia muusikonreppanoita kohtaan? Miksi parin sointukäännöksen ja lavaposeerauksen osaavalla huithapelilla käy varmasti parempi flaksi kuin tohtorilla tai lentokapteenilla? Miksi edes kyselen tällaista?

Petros-setä käytti koko elämänsä siihen, että yritti ratkaista Goldbachin hypoteesin. Apostolos Doxiadis kirjoitti sedästä kirjan, jota minä luin viimeisille sivuille asti romaanina kunnes huomasinkin teoksen olevan totta. Paitsi että se ei ole. Doxiadis ei ole Petros-sedän veljenpoika. Hän huijasi minua tuplasti, tai oikeastaan kirjoitti vain niin hyvin, että halusin uskoa. Se on parasta mitä romaanikirjailija voi saada aikaan - halun oppia ja uskoa kirjan sisältö ja ajatukset tosiksi. Toisaalta - nehän ovat tosia. Mikä on fiktio? Kuka kertoo ja minkä tarinan? Minä uskon myös siihen, että Petros-setä onnistui. Uskon unessa nähtyihin kaksostyttöihin. Olen myös löytänyt uuden idolin. http://www.apostolosdoxiadis.com Sitä paitsi nyt on taas hyvä palata Gebiin. Kesä - rockin rämistelyä ja hevihulinaa, kirjoja, olutta, kieltenopiskelua, lisää kirjoja, vähemmän vaatteita kauniilla naisilla, kirpputoreja, uimarantoja, kahviloita, vielä lisää kirjoja - en aio valittaa.

Siinä sitä sitten on. Rahaa kuin roskaa. Ja ne kun sanovat ettei onnenpotkuja tule kovin usein. Hyvänen aika, tästä hetkestä sitä on haaveillut koko ikänsä. Voi ostaa mitä tahansa. Voi mennä minne hyvänsä. Ensin iskee pakokauhu. Pitää sijoittaa, pitää olla järkevä. Voi helkutti. Taidan lukkiutua kotiin enkä taatusti kerro tästä kenellekään.