Facebook ja sosiaalisten suhteiden määrittelyongelma
Sori, kuka ikinä olitkaan, painoin ignorea. Miksi haluaisin Facebook-frendiksi jonkun, jota en tunne, muista tai ole ikinä tavannut? Ja mikä lasketaan tuntemiseksi? Tiedän, että tälle ongelmalle on moni feisbuukkaaja joutunut suomaan edes muutaman minuutin.
Kun leikin MySpacella, hyväksyin kaverikseni aivan kenet hyvänsä. Ajattelin, että se on vain huumoria, jonkinlainen internet internetissä ja ehkä hyvä promoväylä, jos joskus taas teen jotakin promottavan arvoista.
Vaan Facebook on eri asia! Facebook pitää ottaa vakavasti! Ainoastaan sillä tavalla sillä on jotakin merkitystä vielä vuodenkin päästä, kun joku on jo keksinyt uuden trendikkään nettiyhteisön. Facebookissa ihmiset esiintyvät oikealla nimellään, kertovat henkilökohtaisia tietojaan ja joitakin yksityiselämän piiriin liittyviä tekemisiään. Moni jakaa jopa valokuviaan. Oleellista onkin, kenelle tämä tieto menee. Voidaanko katsoa, että yksityiset tiedot ovat "julkisia", jos niiden katselu on sallittu vain kavereille? Minun mielestäni ei. Siksipä haluan myös tietää ketkä ovat kavereitani.
Koska halusin tehdä tämän(kin) asian mahdollisimman perusteellisesti, rakensin viisiosaisen frenditestin.
1. Facebook-ystäväksi hyväksytään jokainen, jonka kanssa tunnemme toisemme siten, että tiedämme toisistamme muutakin kuin nimen, olemme vaihtaneet puhelinnumeroita ja tavattaessa meillä olisi kuulumisia vaihdettavana.
1.1 Meidän ei ole ollut pakko vaihtaa puhelinnumeroita, mutta voisimme tehdä sen.
1.2 Tietenkään ei tarvitse vaihtaa kuulumisia JOKA kerta.
1.3 "Muutakin kuin nimen" voi olla se pieni henkilökohtainen tietämisen ja tuntemisen ero, kuten yhteinen bussimatka Riikasta Tallinnaan tai sama kirjallisuuskurssi.
1.4 Ystäväksi ei ole pakko hyväksyä sellaista, jonka kanssa ollaan huonoissa väleissä, ts. ei tervehdittäisi kadulla vaikka tunnettaisiinkin.
1.4.1 Sovintoa voi toki hieroa Facebookin kauttakin.
1.4.2 Sovinto lienee kuitenkin fiksuinta tehdä IRL, ainakin vielä vuonna 2008
2. Facebook-ystäväksi hyväksytään oman alan ihmisiä, jotka eivät aivan täytä kohdan 1 kriteereitä, mutta voisivat sen pian tehdä. Toisin sanoen jos olet hammaslääkäri, hyväksyt varmasti muita hammaslääkäreitä ja hammashoitajia, koska on paitsi todennäköistä, että tulette tuntemaan toisenne, teillä saattaa myös olla paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
2.1 Määrittele oma ala.
2.2 Tätä kukin soveltaa parhaan harkintansa mukaan.
3. Facebook-ystäväksi ei hyväksytä faneja, potentiaalisia stalkereita, status-kavereita, ryhmiä, baareja, bändejä, yhteisöjä, kavereiden lapsia, lemmikkieläimiä, jne.
3.1 Eilisen fani saattaa olla huomisen ystävä, mutta soisin tutustumisen tapahtuvan muualla.
3.2 Haluaisitko sinä Facebook-kaveriksesi vaikkapa pääministerin, jotta muut näkisivät kuinka olet "pääministerin kavereita"? Eih.
3.3 Bändejä, baareja ja harrastekerhoja varten Facebookissa on ryhmät. Käyttäjätilit ovat minun mielestäni vain yksityishenkilöille. Tätä ajatusta aion soveltaa jatkossakin.
3.4 On se teidän Pentti-Maijanne söpö, ja niin on Wuffekin. Jee jee.
4. Facebook-ystävän poistaminen on noloa, joten kannattaa harkita tarkkaan ns. rajatapausten hyväksymistä. Facebook ei erikseen ilmoita jos poistat jonkun ystävistäsi, mutta jäät siitä kuitenkin pian kiinni: Teillä on todennäköisesti yhteisiä ystäviä, joten hylkäämäsi tyyppi alkaa saada sinua "you might know this person"-tarjouksena. Facebook on siis armoton tässä suhteessa. Se ei voi tietää hienotunteisuudesta. Voit tietty käskeä sen täydellisesti jättää joku huomioimatta.
5. Kun kaveripyytäjä ei näytä tutulta, nimi ei sano mitään eikä yhteisistä ystävistäkään voi heti päätellä kuka on kyseessä, mene hänen profiiliinsa. Mikäli hän näyttää vain osan profiilistaan, eli ei henkilökohtaisia tietoja, joista hänet voisi tunnistaa, paina ignorea. Kuka lie.
Jos henkilökohtaiset tiedot tai mahdolliset lisävalokuvatkaan eivät auta, mutta jossain aivojen peränurkassa kutittelee mahdollisuus siitä että tämä saattaa olla joku tuttu, kysäise yhteisiltä kavereilta. Ei se ole noloa. "Anteeksi, nyt en todellakaan muista, kuka tämä ihminen on. Voisitko auttaa, mistä me tunnetaan?" Saattaa olla ettet ole ikinä kuullut tyypin koko nimeä, ainoastaan lempinimen, ja kuvassakin on värjätyt hiukset. Saattaa olla että kyseessä oli hiljainen hahmo siitä-ja-siitä työyhteisöstä, jonka kanssa kuitenkin kävitte pitkiä ja kiinnostavia keskusteluja. Keskustelut muistat yhä, tyypin nimi on kadonnut vuosien saatossa.
Minun on aina ollut hankala muistaa ihmisiä kolmesta syystä:
1) Nimeni on Suomessa erikoinen ja jää helposti mieleen, joten ihmiset esittäytyvät korkeintaan kerran ja sen jälkeen pitäisi muistaa kenestä on kyse ja mistä tunnetaan. Tiedättehän sanonnan "kaikki tuntevat apinan".
2) Minulla on huono näkö, ja liikun paljon (turhamaisuuttani) ilman silmälaseja tai piilolinssejä. Siksi joitakin ihmisiä tunnistan ainoastaan oikeassa ympäristössä, kuten tietyssä baarissa tai työyhteisössä. Jos siis joskus tuijotan jonkun kasvoja, tiedätte että koetan painaa häntä mieleeni jotta seuraavalla kerralla ei tulisi noloa hiljaisuutta kun en tiedä esittäytyäkö vai tunnetaanko jo.
3) Mitä enemmän tuolla heiluu, töissä, kouluissa, tapahtumissa, jaadijaadijaa, sitä enemmän tulee tuttuja ja potentiaalisia tuttuja.
Joskus pohdittiin, montako henkilöä yksi ihminen voi tuntea. Facebook voi antaa vastauksen tähän: Koittakaa arvioida, kuinka suuri osa eri elämänalueiden tutuista täällä on. Sukulaisista 15%? Koulukavereista 50%? Työkavereista 90%? Tuolla tavoin voitte karkeasti arvioida montako ihmistä tunnette. Sitten siihen päälle kaikki ne ihmiset tai hahmot, joita ette tunne mutta joista tiedätte jotain: Arkimedes, Dante, Lönnrot, Fonzie ja He-Man vaikka noin aluksi. Ja Kylie, tietysti. Toisaalta... kehtaisiko rikkoa kohtaa 3.2 ja pyytää Kyliea Facebook-ystäväksi?
No joo, mutta Facebook on siis luonut uuden sosiaalisen ongelman: määrittele ystävä. Toisaalta se myös auttaa tässä vanhemmassa ongelmassa: Selaan toisinaan kavereita ja heidän kavereitaan, opettelen nimiä ja kasvonpiirteitä jotta tunnistaisin sitten kohdattaessa. On tämä vaan kätevääkin!
(teksti kopsittu Facebook-merkinnöistä)
Kun leikin MySpacella, hyväksyin kaverikseni aivan kenet hyvänsä. Ajattelin, että se on vain huumoria, jonkinlainen internet internetissä ja ehkä hyvä promoväylä, jos joskus taas teen jotakin promottavan arvoista.
Vaan Facebook on eri asia! Facebook pitää ottaa vakavasti! Ainoastaan sillä tavalla sillä on jotakin merkitystä vielä vuodenkin päästä, kun joku on jo keksinyt uuden trendikkään nettiyhteisön. Facebookissa ihmiset esiintyvät oikealla nimellään, kertovat henkilökohtaisia tietojaan ja joitakin yksityiselämän piiriin liittyviä tekemisiään. Moni jakaa jopa valokuviaan. Oleellista onkin, kenelle tämä tieto menee. Voidaanko katsoa, että yksityiset tiedot ovat "julkisia", jos niiden katselu on sallittu vain kavereille? Minun mielestäni ei. Siksipä haluan myös tietää ketkä ovat kavereitani.
Koska halusin tehdä tämän(kin) asian mahdollisimman perusteellisesti, rakensin viisiosaisen frenditestin.
1. Facebook-ystäväksi hyväksytään jokainen, jonka kanssa tunnemme toisemme siten, että tiedämme toisistamme muutakin kuin nimen, olemme vaihtaneet puhelinnumeroita ja tavattaessa meillä olisi kuulumisia vaihdettavana.
1.1 Meidän ei ole ollut pakko vaihtaa puhelinnumeroita, mutta voisimme tehdä sen.
1.2 Tietenkään ei tarvitse vaihtaa kuulumisia JOKA kerta.
1.3 "Muutakin kuin nimen" voi olla se pieni henkilökohtainen tietämisen ja tuntemisen ero, kuten yhteinen bussimatka Riikasta Tallinnaan tai sama kirjallisuuskurssi.
1.4 Ystäväksi ei ole pakko hyväksyä sellaista, jonka kanssa ollaan huonoissa väleissä, ts. ei tervehdittäisi kadulla vaikka tunnettaisiinkin.
1.4.1 Sovintoa voi toki hieroa Facebookin kauttakin.
1.4.2 Sovinto lienee kuitenkin fiksuinta tehdä IRL, ainakin vielä vuonna 2008
2. Facebook-ystäväksi hyväksytään oman alan ihmisiä, jotka eivät aivan täytä kohdan 1 kriteereitä, mutta voisivat sen pian tehdä. Toisin sanoen jos olet hammaslääkäri, hyväksyt varmasti muita hammaslääkäreitä ja hammashoitajia, koska on paitsi todennäköistä, että tulette tuntemaan toisenne, teillä saattaa myös olla paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
2.1 Määrittele oma ala.
2.2 Tätä kukin soveltaa parhaan harkintansa mukaan.
3. Facebook-ystäväksi ei hyväksytä faneja, potentiaalisia stalkereita, status-kavereita, ryhmiä, baareja, bändejä, yhteisöjä, kavereiden lapsia, lemmikkieläimiä, jne.
3.1 Eilisen fani saattaa olla huomisen ystävä, mutta soisin tutustumisen tapahtuvan muualla.
3.2 Haluaisitko sinä Facebook-kaveriksesi vaikkapa pääministerin, jotta muut näkisivät kuinka olet "pääministerin kavereita"? Eih.
3.3 Bändejä, baareja ja harrastekerhoja varten Facebookissa on ryhmät. Käyttäjätilit ovat minun mielestäni vain yksityishenkilöille. Tätä ajatusta aion soveltaa jatkossakin.
3.4 On se teidän Pentti-Maijanne söpö, ja niin on Wuffekin. Jee jee.
4. Facebook-ystävän poistaminen on noloa, joten kannattaa harkita tarkkaan ns. rajatapausten hyväksymistä. Facebook ei erikseen ilmoita jos poistat jonkun ystävistäsi, mutta jäät siitä kuitenkin pian kiinni: Teillä on todennäköisesti yhteisiä ystäviä, joten hylkäämäsi tyyppi alkaa saada sinua "you might know this person"-tarjouksena. Facebook on siis armoton tässä suhteessa. Se ei voi tietää hienotunteisuudesta. Voit tietty käskeä sen täydellisesti jättää joku huomioimatta.
5. Kun kaveripyytäjä ei näytä tutulta, nimi ei sano mitään eikä yhteisistä ystävistäkään voi heti päätellä kuka on kyseessä, mene hänen profiiliinsa. Mikäli hän näyttää vain osan profiilistaan, eli ei henkilökohtaisia tietoja, joista hänet voisi tunnistaa, paina ignorea. Kuka lie.
Jos henkilökohtaiset tiedot tai mahdolliset lisävalokuvatkaan eivät auta, mutta jossain aivojen peränurkassa kutittelee mahdollisuus siitä että tämä saattaa olla joku tuttu, kysäise yhteisiltä kavereilta. Ei se ole noloa. "Anteeksi, nyt en todellakaan muista, kuka tämä ihminen on. Voisitko auttaa, mistä me tunnetaan?" Saattaa olla ettet ole ikinä kuullut tyypin koko nimeä, ainoastaan lempinimen, ja kuvassakin on värjätyt hiukset. Saattaa olla että kyseessä oli hiljainen hahmo siitä-ja-siitä työyhteisöstä, jonka kanssa kuitenkin kävitte pitkiä ja kiinnostavia keskusteluja. Keskustelut muistat yhä, tyypin nimi on kadonnut vuosien saatossa.
Minun on aina ollut hankala muistaa ihmisiä kolmesta syystä:
1) Nimeni on Suomessa erikoinen ja jää helposti mieleen, joten ihmiset esittäytyvät korkeintaan kerran ja sen jälkeen pitäisi muistaa kenestä on kyse ja mistä tunnetaan. Tiedättehän sanonnan "kaikki tuntevat apinan".
2) Minulla on huono näkö, ja liikun paljon (turhamaisuuttani) ilman silmälaseja tai piilolinssejä. Siksi joitakin ihmisiä tunnistan ainoastaan oikeassa ympäristössä, kuten tietyssä baarissa tai työyhteisössä. Jos siis joskus tuijotan jonkun kasvoja, tiedätte että koetan painaa häntä mieleeni jotta seuraavalla kerralla ei tulisi noloa hiljaisuutta kun en tiedä esittäytyäkö vai tunnetaanko jo.
3) Mitä enemmän tuolla heiluu, töissä, kouluissa, tapahtumissa, jaadijaadijaa, sitä enemmän tulee tuttuja ja potentiaalisia tuttuja.
Joskus pohdittiin, montako henkilöä yksi ihminen voi tuntea. Facebook voi antaa vastauksen tähän: Koittakaa arvioida, kuinka suuri osa eri elämänalueiden tutuista täällä on. Sukulaisista 15%? Koulukavereista 50%? Työkavereista 90%? Tuolla tavoin voitte karkeasti arvioida montako ihmistä tunnette. Sitten siihen päälle kaikki ne ihmiset tai hahmot, joita ette tunne mutta joista tiedätte jotain: Arkimedes, Dante, Lönnrot, Fonzie ja He-Man vaikka noin aluksi. Ja Kylie, tietysti. Toisaalta... kehtaisiko rikkoa kohtaa 3.2 ja pyytää Kyliea Facebook-ystäväksi?
No joo, mutta Facebook on siis luonut uuden sosiaalisen ongelman: määrittele ystävä. Toisaalta se myös auttaa tässä vanhemmassa ongelmassa: Selaan toisinaan kavereita ja heidän kavereitaan, opettelen nimiä ja kasvonpiirteitä jotta tunnistaisin sitten kohdattaessa. On tämä vaan kätevääkin!
(teksti kopsittu Facebook-merkinnöistä)
Kommentit