Luca Gargano

Rekursioyhtälö vaatii n :lle arvon, mutta mikäli paperi on tyhjä, ei n ole edes 0. Se ei vain ole. Vai onko? Onko olematonta olemassa muualla kuin kielessä? Voiko kieli kuvastaa sellaista mitä ei ole? Ontologinen ongelma, sillä kun entiteetti nimetään, se on olemassa ainakin kyseisessä abstraktiossa. Tähän perustuu luovuus ja taide: mikä tahansa on olemassa kunhan sen ensin keksii. Se, esiintyykö kyseinen entiteetti fyysisessä maailmassa, riippuu vain siitä onko sellainen mahdollista rakentaa, synnyttää, luoda. Esimerkiksi yksisarvisia on ollut olemassa tuhansia vuosia, kuten myös lohikäärmeitä ja maahisia. Ne ovat eläneet usean kansan tarinoissa ja kirjallisuudessa. Se, että viime viikolla uutisoitiin Italiassa syntyneestä yksisarvisesta, oli hauska sattuma muttei oikeastaan liity tähän. Myös maailmanloppuja on aina ollut olemassa, ainakin niin kauan kun ihminen on kyseenalaistanut itsensä ja havainnut ajan, eli niin kauan kun vähäisimpiäkään metafyysisiä kysymyksiä on esitetty. Erää...

Rock oli aluksi nuorisomusiikkia. Ensimmäisten rock-sukupolvien kasvettua aikuisiksi, siitä tuli aikuistenkin musiikkia. Toisten rock-sukupolvien kasvettua aikuisiksi, ensimmäiset ovat jo eläkeiässä tai manan mailla, rock on kadottanut lopullisesti nuorisomusiikkistatuksensa ja siitä on tullut kaikenikäisten musiikkia, myös lasten. Kun rock-perheet kasvattivat "meidän Jerensä" rockilla, he tappoivat siihen liitetyn kapinan ja sukupolvien kuilut kuroutuivat umpeen. Rock-vanhemman mielestä on hienoa pukea "meidän Jere" rock-vaatteisiin ja viedä hänet festareille. Rock-vanhempi pitää kunnia-asiana sitä, että "meidän Jere" tuntee Metallican varhaistuotannon ja laulaa Rollareita tai vaikka Queenia ennemmin kuin lastenlauluja. Rock-lapsi on ymmällään kun koittaa murrosikä ja kapinan aika: Ei ole enää olemassa musiikkia, jota äiti ja iskä eivät ymmärrä. Kapina on suoritettava muilla keinoilla. Minäkin olin rock-lapsi, vaikka minut puettiinkin aina ennemmin käytän...

Olen palannut läävään. Kaduilla on kusta ja kaikenlaisia roskia, puistoissa on muovi- ja pahvijätettä, tupakka tumpataan siihen missä se loppuu, lasipullo rikotaan mielellään maahan, liikennemerkit ja ikkunat potkitaan paskaksi, jos jotain voi tuhria se tuhritaan ja jalkakäytävän asvaltti on kirjava purukumeista ja räkäklimpeistä. Olen palannut seudulle, jossa töykeys ja epäkäytös ovat valttia. Miksi täällä arvostettaisiin oman kotiseudun siisteyttä kun ei täällä arvosteta toisia ihmisiäkään. Täällä on tapana vittuilla tuntemattomille, yskiä ja aivastella päin naamaa, esiintyä aggressiivisessa humalassa, huudella törkeyksiä kovaan ääneen, puhua ulostamisesta ruokapöydässä, jutella kännykkään seurassa, arvostella tuntemattomien ulkonäköä ja henkilökohtaisia ominaisuuksia, levittää ilkeämielisiä juoruja ja nauraa epäonnistumiselle. Kaikkiin edellisen virkkeen asioihin törmäsin ensimmäisen vuorokauden aikana. Olen väsynyt ja pahoillani. Ei täällä ole tapoja, ei täällä ole kulttuuria. Tääl...