Fear of a blank page
Rekursioyhtälö vaatii n:lle arvon, mutta mikäli paperi on tyhjä, ei n ole edes 0. Se ei vain ole. Vai onko? Onko olematonta olemassa muualla kuin kielessä? Voiko kieli kuvastaa sellaista mitä ei ole? Ontologinen ongelma, sillä kun entiteetti nimetään, se on olemassa ainakin kyseisessä abstraktiossa. Tähän perustuu luovuus ja taide: mikä tahansa on olemassa kunhan sen ensin keksii. Se, esiintyykö kyseinen entiteetti fyysisessä maailmassa, riippuu vain siitä onko sellainen mahdollista rakentaa, synnyttää, luoda. Esimerkiksi yksisarvisia on ollut olemassa tuhansia vuosia, kuten myös lohikäärmeitä ja maahisia. Ne ovat eläneet usean kansan tarinoissa ja kirjallisuudessa. Se, että viime viikolla uutisoitiin Italiassa syntyneestä yksisarvisesta, oli hauska sattuma muttei oikeastaan liity tähän. Myös maailmanloppuja on aina ollut olemassa, ainakin niin kauan kun ihminen on kyseenalaistanut itsensä ja havainnut ajan, eli niin kauan kun vähäisimpiäkään metafyysisiä kysymyksiä on esitetty. Eräässä Aku Ankassakin tuli maailmanloppu. Meidän fyysisessä todellisuudessamme sitä ei vielä ole kai tullut. Mutta koska se on keksitty, sekin on olemassa.
Lapsena uskoin, että kaikkia maailman mahdollisia asioita jotka joku on keksinyt, on joku myös kokeillut. Uskoin, ettei niin kamalaa kidutuskeinoa ole olemassakaan, jota ei olisi jossakin sodassa käytetty. Surukseni uskon tähän yhä. Mutta onko kaikkea muuta? Onko joku oikeasti koittanut keksiä Puckin lemmenrohdon? Onko joku syönyt kenkänsä kuin Chaplin kultakuumeessa? Onko varmasti kokeiltu kaikki mahdolliset tavat pudota puusta kolmen metrin korkeudelta? Tai onko olemassa portaikko, jonka tietylle askelmalle ei kukaan ole ikinä astunut? Mitä jos maailma onkin täynnä turhia esineitä, paikkoja, asioita, entiteettejä ja oivalluksia? Ajatuksia, jotka eivät johda mihinkään? Palloja joilla kukaan ei pelaa? Eväitä joita kukaan ei syö? Lapsena minulla oli niin huono omatunto äidin eväspussiin pakkaamasta syömättömästä lantusta, että istuin pihakeinussa ja popsin sen väkisin ennen kotiinmenoa.
Mutta mikäli tyhjästä voi synnyttää vain jumala, mikä se sitten on? Toinen metafyysinen kysymys. Oliko jumala alkuräjähdys? (Tiedämme kaikki ettei tule kysyä "mitä oli ennen alkuräjähdystä" koska kysymys on yhtä järjetön kuin "mitä on avaruuden rajojen ulkopuolella".) En halua kuitenkaan mennä kosmologiaan tai kosmogoniaan, vaikka muutama synapsi päässäni siihenkin suuntaan juuri keinahti. Haluan pysyä alkuperäisessä tyhjän paperin yhtälössä.
Fibonaccin jono on tunnettu rekursiivinen yhtälö (kiitos Dan Brownin vieläkin tunnetumpi), joka löytyy luonnosta usein. Eli lukujonon kaksi edellistä lukua lasketaan yhteen jotta saadaan seuraava luku.
F(n) = 0, kun n = 0
F(n) = 1, kun n = 1
F(n) = F(n-1)+F(n-2), kun n > 1
Hofstaedter puhuu paljon rekursiosta GEB:issä ja I am a strange loopissa. Olenko olemassa koska tiedän olevani? Entä jos en tietäisi? Tietääkö kissa? Entä meduusa? Plankton? Bakteeri? Kivi? Aurinko?
Paperi on yhä tyhjä. Ainakaan se ei synnytä itseensä mitään. Taidankin kirjoittaa laulun rakkaudesta. Se sentään voi syntyä tyhjästä.
Lapsena uskoin, että kaikkia maailman mahdollisia asioita jotka joku on keksinyt, on joku myös kokeillut. Uskoin, ettei niin kamalaa kidutuskeinoa ole olemassakaan, jota ei olisi jossakin sodassa käytetty. Surukseni uskon tähän yhä. Mutta onko kaikkea muuta? Onko joku oikeasti koittanut keksiä Puckin lemmenrohdon? Onko joku syönyt kenkänsä kuin Chaplin kultakuumeessa? Onko varmasti kokeiltu kaikki mahdolliset tavat pudota puusta kolmen metrin korkeudelta? Tai onko olemassa portaikko, jonka tietylle askelmalle ei kukaan ole ikinä astunut? Mitä jos maailma onkin täynnä turhia esineitä, paikkoja, asioita, entiteettejä ja oivalluksia? Ajatuksia, jotka eivät johda mihinkään? Palloja joilla kukaan ei pelaa? Eväitä joita kukaan ei syö? Lapsena minulla oli niin huono omatunto äidin eväspussiin pakkaamasta syömättömästä lantusta, että istuin pihakeinussa ja popsin sen väkisin ennen kotiinmenoa.
Mutta mikäli tyhjästä voi synnyttää vain jumala, mikä se sitten on? Toinen metafyysinen kysymys. Oliko jumala alkuräjähdys? (Tiedämme kaikki ettei tule kysyä "mitä oli ennen alkuräjähdystä" koska kysymys on yhtä järjetön kuin "mitä on avaruuden rajojen ulkopuolella".) En halua kuitenkaan mennä kosmologiaan tai kosmogoniaan, vaikka muutama synapsi päässäni siihenkin suuntaan juuri keinahti. Haluan pysyä alkuperäisessä tyhjän paperin yhtälössä.
Fibonaccin jono on tunnettu rekursiivinen yhtälö (kiitos Dan Brownin vieläkin tunnetumpi), joka löytyy luonnosta usein. Eli lukujonon kaksi edellistä lukua lasketaan yhteen jotta saadaan seuraava luku.
F(n) = 0, kun n = 0
F(n) = 1, kun n = 1
F(n) = F(n-1)+F(n-2), kun n > 1
Hofstaedter puhuu paljon rekursiosta GEB:issä ja I am a strange loopissa. Olenko olemassa koska tiedän olevani? Entä jos en tietäisi? Tietääkö kissa? Entä meduusa? Plankton? Bakteeri? Kivi? Aurinko?
Paperi on yhä tyhjä. Ainakaan se ei synnytä itseensä mitään. Taidankin kirjoittaa laulun rakkaudesta. Se sentään voi syntyä tyhjästä.
Kommentit