Onko niin...
...että kun täyttää 40, omat ajatukset muuttuvat niin arvokkaiksi, ettei niitä viitsi enää tuhlata Facebookissa? Olen keksinyt lähipäivinä toistakymmentä nasevaa statusta, mutta piruuttani pitänyt ne omana tietonani.
Ei kerrota kaikkea kellekään
Yleisö näkee ja kuulee vain lopputuloksen. Yleisö ei tiedä mitä kulisseissa tapahtui. Kuuluuko yleisön tietää, jos kolmen minuutin tekemiseen kului 25 vuotta? Syventääkö se kokemusta? Entä jos joku biisi on sävelletty samana aamuna, kun se äänitettiin ja miksattiin? Jos jokin on kypsynyt pitkään alitajunnassa, mutta tulostuu ulos vasta viime sekunnilla? Mitä se kenellekään kuuluu? Takahuone, “kurkista kulisseihein”, demystifikaatio, “näin se tehtiin” ja taiteilijan omat niksit. Niitä minä tänään pohdin. Sovitaanko, että kerrotaan vain se, mikä on tarinan kannalta hyödyllistä?
Kommentit