Nostalgiamusiikki parantaa pahan mielen
Miksi joku haluaa kuunnella musiikkia?
Musiikin ja ihmisen suhden voi olla monenlainen: ihminen voi luoda musiikkia monesta eri syystä ja monella eri tavalla, hän voi tuottaa ja esittää sitä lukuisin eri keinoin sekä monien motivaattoreiden kannustamana, ja hän voi myös kuunnella sitä lukuisin eri tavoin ja eri syistä.
Tänään pohdin vain kuuntelemista. Tarkemmin: tänään pohdin ainoastaan ennalta tutun äänitteen kuuntelemista yksin. Ilman musiikin ja sen esittämisen tai seuraamisen tai vaikkapa yhdessä tanssimisen sosiaalista funktiota, ilman live-esityksen jännitettä tai ilman epätietoisuutta siitä mitä tuleman pitää.
Tänään pohdin sitä, miksi ihminen useimmiten pitää sellaisesta levymusiikista, joka on hänelle entuudestaan tuttua. Tämähän on fakta, jonka jokainen musiikkiradiobisneksessä hetkeäkään toiminut tuntee. Ja jokainen dj. Ja jokainen, joka haluaa vain viihdyttää ihmisiä valitsemallaan taustamusiikilla, ilman tarvetta päteä tai esitelmöidä oman musiikkimakunsa monipuolisuudella.
Pohdintani lopputulema kiteytyi yhteen sanaan: turva. Stressaantunut, väsynyt, pelokas tai vaikkapa krapulainen (joka usein on kaikkia edellä mainittuja) kaipaa turvaa, kenties lapsuutta tai nuoruutta, aikaa jolloin kaikki oli helppoa ja hyvin. Iloinen, pirteä ja hauskanpitoon haluava kaipaa tismalleen samaa asiaa: turvallisuuden tunnetta, johon heittäytyä olemaan ellun kana.
Maailman kaatuessa päälle voi pahaa oloa lievittää yllättävän paljon kuuntelemalla musiikkia, joka itselle edustaa aikaa, kun kaikki oli vielä edessä ja elämä suuri mysteeri, josta saisi pian ottaa selvää pala kerrallaan!
Siksi sinä nuori: harkitsepa tarkkaan mitä nyt kuuntelet, sillä loppuelämäsi tulet hakemaan lohtua juuri siitä musiikista, aina kun maailma on paska paikka. Ja se on sitä harmillisen usein.
Musiikin ja ihmisen suhden voi olla monenlainen: ihminen voi luoda musiikkia monesta eri syystä ja monella eri tavalla, hän voi tuottaa ja esittää sitä lukuisin eri keinoin sekä monien motivaattoreiden kannustamana, ja hän voi myös kuunnella sitä lukuisin eri tavoin ja eri syistä.
Tänään pohdin vain kuuntelemista. Tarkemmin: tänään pohdin ainoastaan ennalta tutun äänitteen kuuntelemista yksin. Ilman musiikin ja sen esittämisen tai seuraamisen tai vaikkapa yhdessä tanssimisen sosiaalista funktiota, ilman live-esityksen jännitettä tai ilman epätietoisuutta siitä mitä tuleman pitää.
Tänään pohdin sitä, miksi ihminen useimmiten pitää sellaisesta levymusiikista, joka on hänelle entuudestaan tuttua. Tämähän on fakta, jonka jokainen musiikkiradiobisneksessä hetkeäkään toiminut tuntee. Ja jokainen dj. Ja jokainen, joka haluaa vain viihdyttää ihmisiä valitsemallaan taustamusiikilla, ilman tarvetta päteä tai esitelmöidä oman musiikkimakunsa monipuolisuudella.
Pohdintani lopputulema kiteytyi yhteen sanaan: turva. Stressaantunut, väsynyt, pelokas tai vaikkapa krapulainen (joka usein on kaikkia edellä mainittuja) kaipaa turvaa, kenties lapsuutta tai nuoruutta, aikaa jolloin kaikki oli helppoa ja hyvin. Iloinen, pirteä ja hauskanpitoon haluava kaipaa tismalleen samaa asiaa: turvallisuuden tunnetta, johon heittäytyä olemaan ellun kana.
Maailman kaatuessa päälle voi pahaa oloa lievittää yllättävän paljon kuuntelemalla musiikkia, joka itselle edustaa aikaa, kun kaikki oli vielä edessä ja elämä suuri mysteeri, josta saisi pian ottaa selvää pala kerrallaan!
Siksi sinä nuori: harkitsepa tarkkaan mitä nyt kuuntelet, sillä loppuelämäsi tulet hakemaan lohtua juuri siitä musiikista, aina kun maailma on paska paikka. Ja se on sitä harmillisen usein.
Kommentit