Luca Gargano

Jos herää klo 3.40 täydelliseen tietoon siitä, mikä on oleva seuraavan albumin nimi ja mikä biisi siitä pitää jättää pois ja mikä ottaa mukaan, kannattaa nousta kirjaamaan nämä asiat ylös. Kiitos jumalainen johdatus unimaasta, tästä tuli juuri paljon helpompaa!

"Muumit ovat niin järkeviä, että nukkuvat koko talven", sanottiin piirretyssä. Minä haluaisin nyt nukkua koko tämän kevään, sillä näillä voimavaroilla ei ole mitään annettavaa kellekään. Olen jättänyt hurjasti asioita tekemättä koska väsyttää. Olen oikonut ja huijannut sekä keksinyt tekosyitä; ei ihmisille voi sanoa "en vain jaksa". Tulee sanoa "on vähän kuumetta" tai että "vatsa on sekaisin". Ihmisille ei kelpaa syyksi se, että on niin väsynyt ettei jaksa nostaa sormeakaan. Mihin voimat sitten menivät? Uskon, että tämä on ohimenevää ja liittyy siihen, etten käytä enää minkäänlaisia nikotiinivalmisteita. Kroppa meni sekaisin kun kaikenlainen tupakointi vihdoin loppui. En ole enää aikoihin tupakoinut säännöllisesti, mutta kuukausi sitten lopetin savuttamisen kokonaan. Väsymyksen lisäksi toinen negatiivinen oire on täydellinen alkoholitoleranssin katoaminen. Tulen humalaan jo parista oluesta. Tätä ei tietenkään humalahakuinen ja köyhä bilehile pitä...

Tänään mulla oli mielipide. Meinasin kirjoittaa sen Facebookiin. Sitten päätin ettei Facebook ole sen arvoinen. Mun mielipiteeni menee näin: olen oikeassa.

...että kun täyttää 40, omat ajatukset muuttuvat niin arvokkaiksi, ettei niitä viitsi enää tuhlata Facebookissa? Olen keksinyt lähipäivinä toistakymmentä nasevaa statusta, mutta piruuttani pitänyt ne omana tietonani.

Kritisoin Facebookissa Uuden musiikin kilpailun finalisteja, sillä biisit olivat mielestäni kauttaaltaan hajuttomia, tylsiä ja turhia pastisseja jostakin jo sataan kertaan tehdystä, eräänlaisia neukkaripalaverin tuotoksia, epämusiikkia, jota ammattilaisraati kouli yhä tasapäisemmäksi ja tylsemmäksi. Sitähän populaarimusiikki (ja -kulttuuri) nykyään pahimillaan on: ammattimaisesti tasoitettua harmitonta ja metrituotettua  makkaraa, sitä punertavanharmaata. Lauantaimakkara. Se on ehkä viimeinen eines, johon haluaisin musiikkiani verrattavan. Toki senkin tekeminen vaatii ammattitaitoa. Tai oikeanlaisen koneen. Mutta enempää ajatuksia en tahdo lauantaimakkaralle suoda, sillä tässä blogissa on tarkoitus kohdella musiikkia ilmaisuna, kulttuurina, taiteena ja asiana, jolla on merkitystä niin tekijälle, esittäjälle kuin kuulijalle. Huomaatteko, mikä instanssi puuttuu listastani? Kyllä, bisnes. En ole lainkaan kiinnostunut musiikkiteollisuudesta, en sen hyvin- tai huonostivoinnista enkä sen...